Poissaolot

Yhteiskunnassa velloo, tuntuu että yhteisen Ison sopimuksen aikaansaaminen on mission impossible. Viisaat päät on laitettu yhteen, erotettu ja vaihdettu – maaliin ei silti tunnuta pääsevän. En kuitenkan menetä uskoa enkä toivoa, kyllä Se vielä syntyy ja Suomi saadaan nousuun.. Ehkä.

Sairauspoissaolot ovat olleet yksi keskustelun aihealue (joskaan ei pääosassa), onko ensimmäinen päivä palkaton vai palkallinen. Ja onko kolme oma ilmoitus poissaolopäivää hyvä käytäntö. Ja monia muita asian sävyjä ainakin pöytäkeskusteluissa ellei virallisilla asialistoilla asti. En pidä isona pelastajana ajatusta ensimmäisestä palkattomasta päivästä, sen sijaan olisin itse kiinnittänyt enemmän huomiota pitkiin poissaoloihin, joissa työnantaja toimii maksajana vaikkei ole millään tavalla syyllinen poissaoloihin. Uskallan väittää, että näissä poissaoloissa on paljon ns turhia poissaoloja, jotka voisi välttää. Tiiviimpi ja avoimempi yhteistyö työterveyshuollon kanssa ja korvaavan työn aktiivinen käyttö voisivat olla asioita, joita tulisi tehostaa ja käytäntöjä muuttaa erityisesti työnantajaystävällisemmäksi. Ja loppujen lopuksi pitkät sairauspoissaolot eivät ole kenenkään etu – eikä varsinkaan työntekijän.

Advertisements