Nythän minä sen ymmärsin. Vastuut ja velvollisuudet. Työnantajan toimintaa määrittelee useat eri lait ja säädökset, joita noudattamalla työnantaja saattaa kuvitella hoitaneensa oman leiviskänsä suhteessa työntekijöihin erinomaisesti. Ja täyttää kaikki lakisääteisetkin viranomaisvelvoitteensa kunnialla. Työntekijät voivat tuntea jääneensä silti tavalla tai toisella paitsioon, lait ja säädökset ovat vain ne ”pakolliset muodollisuudet” eivätkä riitäkään sellaisenaan nykypäivän vaativan työntekijän työtyytyväisyydeksi. Eikä itseasiassa työntekijän tarvitse kaikkia työnantajaa velvoittavia lakipykäliä tältä osin tunteakkaan.
”..työsopimuksen ”liipalaapat”, jotka ovat sisällöltään ja lähtökohdiltaan ehkä enemmän rajaavat kuin varsinaisesti inspiroivia tai motivoivia.”
Saman aikaisesti työnantaja kuvittelee työntekijän tuntevan omat velvollisuutensa aivan samoin kuin työnantaja vaikkei niistä ole koskaan ehkä sen tarkemmin puhuttu saati kirjattu mihinkään ylös. Paitsi työsopimuksen ”liipalaapat”, jotka ovat sisällöltään ja lähtökohdiltaan ehkä enemmän rajaavat kuin varsinaisesti inspiroivia saati motivoivia. Ja kun nämä vaatimukset, odotukset ja realiteetit eivät todellisuudessa kohtaakkaan, soppa on helposti valmis. Ja kyse voi olla vain hyvinkin yksinkertaisesti vuorovaikutuksen ongelmista, olettamuksista ja kuvitelmista.
”Negatiiviset vaikutukset voivat olla todella mittavat”
Nämä vuorovaikutuksen ongelmat saattavat pikku hiljaa muodostua isommaksikin vyyhdeksi, kuten nyt vaikkapa työilmapiirin kiristymiseksi. Tästä ilmiöstä onkin kohtalokkaita seurauksia, niinkuin me kaikki tiedämme. Eikä sosiaalisen median vaikutusta ja työntekijälähettilyyden saati anti-työntekijälähettilyyden ajatuksiakaan sovi tässä yhteydessä unohtaa. Kaiken kaikkiaan negatiiviset vaikutukset koko liiketoiminnalle voivat olla todella mittavat.
Entäpä jos etsittäisiin, luotaisiin ja kirjattaisiin yhdessä kymmenen merkittävintä velvollisuutta? Kummallekkin taholle omansa. Sovittaisiin aidosti noudattavamme niitä – huonoina ja hyvinä hetkinä, tukea jokaista tekemään samoin! Tulisiko yhteisestä työympäristöstä terveempi ja hyvävoivaisempi? Ikäänkuin avioliiton satamassa tehdään, sovitaan yhteiset pelisäännöt niin myötä- kuin vastamäkeen ja pyritään kaikin keinoin myös noudattamaan niitä. Tämä voisi olla suurikin avain monen työympäristön tyytymättömyyteen ja erimielisyyksiin!
”Henkilöstö mukaan laatimaan yhteiset vastuut ja velvollisuudet, ei anneta niitä johdolta valmiina”
Summa summarum mitä minä siis ymmärsin: henkilöstö mukaan laatimaan yhteiset vastuut ja velvollisuudet, ei anneta niitä johdolta valmiina pöytään vaan sitoutetaan koko jengi rakentamaan ja löytämään ne. Päätetään lopulliset versiot, jalkautetaan yhdessä ja noudatetaan niitä niin myötä- kuin vastamäessä. Uskon tähän!
Moi, Pia!
Ellet jo katsonut, niin Yle Areenasta kannatta katsoa http://areena.yle.fi/1-3142462. Inhimillinen Tekijä/Johtajuuden syvä ydin.
Mieleen jäi erityisesti Päivi Kärkkäisen kommentti, että hän on pitkän johtajakokemuksen myötä ymmärtänyt miten kuunteleminen ja johdettavien _kuuleminen_ ovat erityisen tärkeässä roolissa hyvää johtajuutta.
Kiitos vinkistä! En nähnytkään ohjelmaa, pitää käydä katsomassa.