Mikä on parasta nykydigiajassa? Mietin tätä kysymystä yhtenä päivänä kävellessäni koirien kanssa metsässä – se on sellainen arkinen nollaushetki minulle. En oikein saanut kiinni vastausta kysymykseeni. Lähestyin asiaa toista kautta – mikä vanha toimintamalli risoi suunnattomasti ja oli mielestäni typerän epäonnistunut, ja mihin on tapahtunut muutos.
Tätä kautta lähtikin vastauksia tulemaan. Ensimmäiset mieleen tulleet ajatukset osuivat erilaisiin viranomaistahoihin kuten Kelan lippulappusiin, veroilmoitusten paperirumbaan jne. Mutta sitten – yksi kokemus ylitse muiden! Passin hakeminen! Ihan järjetön muutos parempaan. Kaikki varmasti muistavat millaista showta oli aikoinaan passin hakeminen? Vaikka jouduit tekemään sen harvakseltaan muutaman vuoden välein – takuulla sen kokemuksen muistat edelleen. Vieläkö kaipaat tätä?
”..sitten jonottamaan poliisilaitokselle passihakemuksen merkeissä ja tietysti vain rajattuun arkiaikaan. Ja sitä jonotusta piisasi!”
Kävit ottamassa kuvan – mielellään vielä jossain tavaratalon fotoautomaatissa, jossa oli hemmetin vaikeaa onnistua ottamaan oikeanlainen kuva, kerta toisensa jälkeen kuva oli vinksallaan, silmät kiinni, suu auki, roistoilme… Ja, fiksuimmat tietyisti kävivät jo tuolloin valokuvausliikkeeissä. Varmaan samankaltaisesta laadullisesta syystä viranomaiset ohjasivatkin lopulta kaikki käyttämään valokuvausliikkeen palveluita. No, kuva oli otettu – sitten jonottamaan poliisilaitokselle passihakemuksen merkeissä ja tietysti vain rajattuun arkiaikaan. Ja sitä jonotusta piisasi! Kun passi vihdoista viimein oli tehty, uudelleen jonottamaan poliisilaitokselle, viime kerrasta viisastuneena eväiden kanssa… Se mikä tässä oli rikkaus, näki kaikenlaista elämänkirjoa polisiin aulassa. Koko tähän rumbaan meni ajallisesti viikkoja ja kului konkreettista arvokasta omaa aikaa tunteja.
Ja mitenkäs tämä nyt tapahtuu? Edelleen valokuvausliikkeestä ketju aloitetaan, ellei sitten satu kuva olemaan järjestelmässä jo valmiina. Otetut kuvat siirtyvät suoraan digitaalisena poliisin järjestelmään (tai kenen omistama se mahtaa ikinä ollakkaan), netistä passihakemus tunnistautumisen ja parin klikkauksen jälkeen. Ja seuraava etappi onkin sitten se, että saat parin päivän kuluessa tekstiviestin ja haet passin lähimmästä R-kioskista sinulle sopivana aikana. Koko settiin kului omaa aikaa arviolta puolituntia?
Teknisten tietojärjestelmien hyödyntäminen, prosessin totaalinen muuttaminen, vanhan perinteisen tekemisen unohtaminen. Tässä passimuutoksessa kaikki säilyi voittajana! Työntekijöitäkin edelleen tarvitaan, hieman erilaisessa roolissa kuin ennen. Tehokkuus toi myös huikeasti paremman asiakaskokemuksen, kustannukset pitkällä aikajänteellä laskivat. Onnistunut muutos!
Eläköön digiaika!
Kekseliäimmät löytävät mahdollisuudet, rohkeimmat hyödyntävät ne!