Menetin tänään digitalist-tapahtumaneitsyyteni. Virallisestihan päivä kulki nimellä Ixonos Digitalist Customer Experience Forum 2016, tapahtumapaikkana sinällään mahtipontinen Tennispalatsi. Ennakkoon ohjelma näytti mielenkiintoiselta ja lupaavalta, hyviä puheenvuoroja ja aihealue äärimmäisen trendikäs. Muita ennakko-odotuksia en oikeastaan ollut päivään ladannut, mitäpä sitä etukäteen asioita kauheasti märehtimään.
Ja niinhän sitä sitten seesteisestä maalaismaisesta kukonlaulun aikaan singahdin kohti hektistä isoa kirkkoa. Pakko muuten sanoa, että tuo Helsingin maanalainen parkkihalli on edelleen, kerta toisensa jälkeen, yhtä haasteellinen hahmotettava – ja ennenkaikkea takaisin tullessa löytää se oma auto.. Montakohan vuotta sitä pitää pääkaupungissa vierailla, että jotkut asiat alkavat sujua sutjakkaasti. No, pikku kävelyretki istumisen jälkeen tekee vaan hyvää ja varsinkin vähän kiireessä auton etsiminen eri halleista on kovin mielen tyhjentävää puuhaa.
Tapahtumapaikka oli mainio, pieniä teknisiä ongelmia kyllä päivään mahtui, mutta ehkä se sitten toi väriä tapahtumaan… Ja tilaisuuden juontaja Teppo Kuisma veti homman hienosti läpi – läähättäenkin!
Kun kyseessä oli kuitenkin meille kaikille YLI seitsemälle sadalle osallistujalle ilmainen tapahtuma, en näe miltään osin oikeudekseni narista tarjoiluista – jos ei ilmainen kelpaa, voi ottaa kotoa mukaan eväät, helppoa. Ja sitä paitsi, tarjolla oli perinteisen tarjoilun lisäksi myös melko extremeä, nimittäin iso satsi popcornia – jääpä mieleen. Vaikka leffateatterimiljöössä oltiinkin. Hauska yksityiskohta silti.
Tapahtumasta löytyy kuvamateriaalia valtavasti, esim #digitalist twiitillä – joita muuten jossain kohden päivää oli jo lähes kolmetuhatta twiittiä!! Ja tapahtuman livestreamikin löytyy verkosta – joten, vaikket paikalle päässyt, pystyt kyllä asiasisällön pongaamaan! Kannattaa muuten tehdäkin se!
Mitä päivän annista jäi käteen? Tosin, jouduin valitettavasti poistumaan hieman kesken tapahtumasta, joten loppupään esitykset jäivät livenä näkemättä. Esitykset olivat kaikki mukaansa tempaavia ja helposti seurattavia. Ehkä lyhyestä ajasta johtuen itse sisältö jäi kuitenkin kevyeksi. Iso asia, lyhyt aika, pakko tiivistää ja ottaa vain jokin kulma esiin. Ymmärrettävää. Ehkä idea olikin vain herätellä – siinä tälläinen suht nopeatempoinen esiintymistapa toimii hyvin. Joistain olisin silti halunnut kuulla vielä enemmän, tarkemmin ja syvällisemmin. Muutaman oman noston teen tähän joka tapauksessa..
Sam Parker LinkedInistä kiteytti hyvin Linkedin vahvuuden ja luonnollisestikin kehui ”omaa” kanavaansa – mikä ettei. Ja onhan se Suomessakin merkittävänä, 900 000 käyttäjää, bisnes etunenässä. Aion kyllä itsekin miettiä tätä alla olevan kuvan merkitystä, miten entistä paremmin voisi tavoittaa viestinnällään tuollakin oikean kohderyhmän ja tavoitella maalia. Sinällään helppo ohje: CONTENT CONTENT! Toteutus on sitten oma tarinansa.
IBMn Hyysalon Petrin SAS-case oli mielenkiintoinen. Miten applikaatio tuotiin henkilökunnan käyttöön tavoitteena parantaa asiakkaiden palvelua lennolla. Erittäin hyvä oivallus kaiken kaikkiaan, ja oli helppo samaistua lentomatkustajan rooliin ja tunnistaa ne kohtaamiset, missä asiakaskokemus tämän applikaation ja motivoituneen henkilökunnan yhteistyöllä oli moninkerroin aiempaa parempi. Tässä olisi ollut ainesta laajempaankin presentaatioon, erityisesti siitä miten tämä idea sai alkunsa ja kuinka henkilökuntaa sitoutettiin jo alkuvaiheessa tähän uuteen mahdollisuuteen, miten tavoitteet ja mittarit muoduistuivat jne.
Viking Linen Heiskala oli jotenkin niin työantajansa näköinen, kuin vain voi olla! Respect! Hyvä kiteytys siitä miten suuressa murroksessa ollaan markkinoinnin ja mainonnan kentässä – jatkuva vuorovaikutuksen suhde on nykypäivää ja kuinka suureen rooliin digitaalisuus on noussutkaan. Äläpä muuta sano! Ohessa hyvin kuvaava kuva siitä, miten aiemmin brandi oli keskiössä ja mikä tilanne onkaan nyt.. Siinä sitä pohdittavaa.En ole varma onko hyvä vai huono asia, että silti minulle jäi Tinder-vertaukset päällimmäiseksi mieleen. Ehkä se ei kuitenkaan ollut esityksen ydin. No, asiathan ovat paljon kiinni kuulijan korvasta. Ja mielenjuoksusta.
Ja tämä jäi myös takaraivoon kummittelamaan, Rainmakerin Kilpisen oivallus, jossa on kyllä niin paljon perää, kuin vain voi olla.
Solitan datarakastajattarilta olisi ollut pakko päästä kysymään, että oliko tämä esityksen _ulkoasu_ vitsi vai jotain muuta, jäi nimittäin hitusen epäselväksi? Tosin, Katriina ja Riikka vetivät niin hyvin koko setin läpi, että tämä itsessään kammottava vaaleanpunainen My Little Pony -maailma istui heille oikeastaan ihastuttavan hyvin. Naisten esitystä oli mukava seurata, lisäksi että aihealueenakin varmasti meitä kaikkia tällä hetkellä erityisesti kiinnostava datan ja palvelukokemuksen symbioosi!
Tunnelmahan oli erilainen kuin missään muualla, jotenkin sellainen oma digi-pöhinänsä ihmisissä. En tiedä mikä tai mitä se on, mutta erilainen ehkä avoimempi ja rennompi? Osittain vaikutti siltä, että jengi oli pääsääntöisesti toisilleen tuttuja, ehkä tiiviskin yhteisö? Ainiin, yksi asia ärsytti – aamuohjelman jo alettua jatkuva ovien aukeaminen ja ihmisten kulkeminen, mattimyöhäisiä oli yllättävän paljon. Sanoo hän, joka poistui kesken paikalta..
Mutta sehän on aika erikoinen ilmiö, että satojen ihmisten joukossa kuulee siellä ja täällä puhuttavan Villestä. Jokainen tietää heti, KUKA Ville. Ei tarvita sukunimiä. Sekin on jo melkoinen saavutus.
Olen aamupäiviäni monesti turhemmassakin viettänyt.