Olisiko välitilinpäätöksen aika?

Yhtiöissä tehdään vuosittain tilinpäätökset, osassa myös välintilinpäätös kuuluu hallinnolliseen vuosikelloon. Tilinpäätösdokumentit kertovat mitä on tullut tehtyä, näyttää luvuista osaavalle tulkitsijalle menikö meillä hyvin vai huonosti, mikä on vakavaraisuustilanne ja mitä muutosta tapahtui edelliseen aikakauteen ja mitä tuli isossa kuvassa tehtyä. Kaiken kaikkiaan tilinpäätös muodostaa kokonaiskuvan miten meillä edellisellä aikakaudella meni ja mitä taitavampi dokumentin lukija on, sitä enemmän siitä tietoa irti saa. Tilinpäätösdokumenteille tyypillistä on se, että mitä niissä lukee on myös faktisesti totta.

Pitäisikö meidänkin tehdä itsellemme (väli)tilinpäätös kuluneesta vuodesta? Arvioida miten suoriuduin työelämässä, perhe-elämässä tai vapaa-ajan riennoissa? Olenko saanut aikaan itselleni ja ympäristööni enemmän hyvää kuin pahaa. Laittaa niinsanotusti itsensä likoon ja lyödä julmat faktat pöytään. Unohtaa selittely tai asioiden piilottaminen, antaa reilusti arvoa myös onnistumisille. Jo pelkästään se, että jokainen kirjoittaisi itselleen tilinpäätöksen, voisi edesauttaa selkiinnyttämään omia tavoitteita, omaa tekemistään ja joka päivästä elämäänsä – rohkeimmat sitten antavat tämän julkiseksi tiedoksi ja kaiken kansan nähtäväksi – vaikkei sekään ole tämän itseisarvo.

Tämähän voisi myös toimia seuraavan vuoden suuntaviivojen pohjana. Jäsentää itselleen niitä tulevaisuuden tavoitteita, mitä haluaa saavuttaa ja minkä eteen on valmis tekemään hartiavoimin töitä, mitkä asiat saavat kulkea omalla painollaan tai mistä olisikin valmis kokonaan luopumaan. Ja nokkelinhan rakentaisi tästä myös hyvän pohjan investointilistalle, mihin on valmis itse satsaamaan – aikaa tai rahaa, ehkä useimmiten myös molempia. Kirkastaa yksinkertaisuudessaan sen tavoitteen, mihin haluaa tulevaisuudessaan tähdätä. Henkilökohtainen tilinpäätös kertoisi tuloslaskelman tavoin yksityiskohtaisesti onnistumiset ja pettymykset, taseen muodossa voisimme arvioida kuinka tasalaatuisessa elämäntilanteessa nyt elämme, onko niinsanotusti saamiset ja antamiset tasapainossa – vai jäikö vaakakuppi jommalle kummalle puolelle pahasti laahaamaan. Enkä nyt puhu pelkästä varallisuudesta. Nämä havainnollistettuna voisi avartaa niitä kehittämiskohteita, mihin kannattaisi jatkossa keskittää omaa toimintaansa, mitä tulisi aiempaa enemmän huomioida. Toimintakertomukseen voisi kirjata merkittävimmät vuoden kohokohdat, isoimmat pettymykset ja myös ne mielellään unohtavat mustat hetket. Ehkä näiden kirjaaminen ylös edesauttaisi siihen, ettei tulisi toistettua samoja virheitä ainakaan helposti uudelleen ja toisaalta myös onnistumisten muistaminen ja kertaaminen ruokkisi uusia onnistumisia?

Luulen, että tälläisen tilinpäätöksen tekeminen olisi erittäin selkiinnyttävä jopa paljon puhuttu voimaannuttava kokemus itse kullekin. Kokeile ensin jollain helpolla – vaikkapa kuluneen vuoden harrastuksilla! Onnistuitko tavoitteissasi? Menestyitkö? Jos et, miksi? Mitä pitäisi tehdä toisin? Jos onnistuit, miksi? Mitä toistat ensi kerralla, että saavutat uudelleen tavoitteesi? Aivan varmasti tästä syntyy kysymyksiä, joista syntyy ajan kanssa vastauksia. Joista syntyy tavoitteita ja elämälle jonkunlaista tarkoitusta, unelmiakin. Joista syntyy onnistumisia. Edelleenkään, tavoitteet eivät tarvitse olla isoja, vaan niiden pitää olla merkityksellisiä juuri Sinulle!

Ei tarvitse olla ekonomi eikä merkonomi, että tämän tilinpäätöksen pystyt rakentamaan. Sinun tarvitsee olla vain ja ainoastaan oman itsesi rehellinen asiantuntija – juuri sellaisena kuin itse olet! Saattaa tuntua pelottavalta, mutta uskon, että tähän kannattaa ryhtyä, ota se matkana parempaan itsesi johtamiseen!

 

 

 

Advertisements