Millaista olisi elää yritysmaailmassa, jossa meillä ei olisikaan monimutkaisia, kaiken hallitsevia yksityiskohtaisia sopimuksia! Sopimusjuridiikkaan menee yrityksissä vuositasolla kohtuullisen paljon aikaa, se ei kehitä liiketoimintaa eikä tuota uusia ideoita, minimoi kylläkin riskejä. Voisiko tuon jättää kokonaan tai osittain pois ohjelmistosta ja käyttää senkin ajan kehittävämpään toimintaan? Todellisuudessa ei taida vielä onnistua.
Sopimuksen tarkoitushan loppuviimeksi on suojata osapuolia riidan tullen. Määritellään oikeusmenettelyt ja paikkakunnat, se on se viimeinen käytettävä paperinippu. Niitä sitten juristikollegio käy rivi riviltä läpi, yrittäen löytää ratkaisun tai tuhota toisen.. varmaa on vain se, ettei voittajia juuri tuota kautta löydy, häviäjiä sitäkin varmemmin. Siinä on kaukana alkuperäinen ajatus sopimuskumppaneiden rakentavasta yhteistyöstä ja luottamuksesta. Se minkä varaan koko yhteistyö alkujaan varmasti vilpittömin mielin rakennettiin.
Entä jos vain unohdettaisiin hankalat ja monimutkaiset, kaiken kattavat sopimukset? Sovittaisiin kumppanuuden pelisäännöt, lyödään kättä päälle ja aloitetaan kumppanuus rakennetun luottamuksen päälle. Se olisi kerrassaan hieno malli! Ajatelkaapa kuinka paljon aikaa ja kustannuksia säästyisi pitkistä sopimusneuvotteluista, joissa viilataan pilkkujen paikkoja ja sanamuotoja, vain siltä varalta ettei joskus eripuran tullen päästä sopuun. Sopimusjumpan aika voitaisiin keskittää yhteistyön kehittämiseen, kumppanuuden win-winin lisäämiseen.
No niin, tässä sen taas huomaa -en rakasta hallinnollisia tehtäviä, tunnustan! Pärjäisin mainiosti ilman sopimusmappeja, kaikkien juristien ja ehkä myös omistajien kauhuksi! Kättä päälle, mahdolliset syntyvät erimielisyydet ratkotaan kasvotusten ilman juristeja, ja taas jatketaan toimintaa kumppanuuden merkeissä kuten alkujaan oli sovittukin. Ihanne maailmaa, vaan ei totta vieköön vielä realismia nykypäivänä. Miten nostamme luottamuksen merkitystä myös kumppanuudessa, miten toimintamallit rakennetaan tulevaisuudessa ilman monisivuisia juristidokumentteja? Onko se edes realismia vai vain pilvireunusharhaa?