Sain hyvän buustin miettiä aihealuetta palkkajohtaja versus omistaja/yrittäjä. Suuresti arvostamani Ville Tolvanen kirjoitti blogissaan liikeideasta ja siinä samalla viittasi jotenkin tämän suuntaisesti ”pohdi teetkö työtä itsellesi vai palkallisena toiselle”. Jäin miettimään, että miten tuon asian pitäisi näkyä tekemässä työssään, intohimossa työtään kohtaan tai motivaatiossa työhön – missä ja miten?
Olen itse tehnyt käytännössä katsoen koko päätyöurani samoille omistajille töitä, aina puhtaasti palkallisena. On siis hyvinkin oikeutettua sanoa, että ole kasvanut maailmaan, jossa työn tekemiseen liittyvät perusasiat on sovittu lähtökohtaisesti työsopimuksella, ei osakassopimuksella. Ja vaikka kuinka avoimesti ja rehellisesti pohdin kuluneita vuosia, en koe _itse_ tehneeni päivääkään työtä huonommin tai motivoimattomampana kuin se, että taskussani olisi osakassopimus tai että nimikkeeni olisi yrittäjä. Itseasiassa mietin kovastikin, että missä tämä nimike-eron pitäisi näkyä? Sitoutumisessa, imagon luomisessa, päätöksen tekemisessä, persoonansa antamisessa yrityksen näkyvyyden lisäämiseksi… missä? Päädyn koko ajan siihen, että tämä on hyvin vahvasti vain ja ainoastaan sopimusasia, joka ei lopputuloksena pitäisikään näkyä kenellekkään muulle kuin sopimuskumppaneille keskenään.
”Yrittäjä itse on luonut vahvan brändin oman itsensä ympärille, sinällään ainakin kaupallisesti ajateltuna erittäin onnistuneesti. Palkkajohtajalle olennaista ei pitäisi olla luoda itsensä tai perheensä ympärille vahvaa brändiä vaan tuottaa omalla näkyvyydellään laajempaa näkyvyyttä edustamalleen yhtiölle, jotta yhtiö luo paremmat edellytykset menestyä.”
Konkreettisten esimerkkien kautta asiaa voi pohtia vielä lisää. Ymmärrän hyvin Sampo Kaulasen erittäin vahvan yrittäjäimagon näkymisen markkinassa brändinä. Tai Vesa Keskisen. Yrittäjä itse on luonut vahvan brändin oman itsensä ympärille, sinällään ainakin kaupallisesti ajateltuna erittäin onnistuneesti. Palkkajohtajalle olennaista ei pitäisi olla luoda itsensä tai perheensä ympärille vahvaa brändiä vaan tuottaa omalla näkyvyydellään laajempaa näkyvyyttä edustamalleen yhtiölle, jotta yhtiö luo paremmat edellytykset menestyä. Tästäkin varmasti löytyisi hyviä esimerkkejä vahvoista johtajista vahvojen yritysten etulinjassa, jostain syystä tulee nyt mieleeni niinkin vahva esimerkki kuin Kone ja Alahuhta. Varmasti tässä yhteydessä turhan raflaava esimerkki. Ehkä myös näiden esimerkkien suurin eroavaisuus voisi olla siinä, että onnistunut palkkajohtaja voi jättää tehtävänsä haavoittamatta yrityksen tulevaisuutta, mutta voiko Keskinen tai Kaulanen poistua yrityksensä keulakuvasta riskeeraamatta yrityksen menestystä?
Toki, näkemykseni on hyvin subjektiivinen ja ehkä rajoittunutkin, kun ei ole kokeillut muunlaista mallia. Toisaalta, olen seurannut hyvin läheltä myös yrittäjän polkua ja yrittäjyyttä viimeiset yhdeksän vuotta sillä aviomieheni on tämän ajan ollut päätoimisesti yksityisyrittäjä. Summa summarum, nämähän ovat meidän jokaisen omia valintoja, tavalla tai toisella. Pääasia minusta on, että on valmis sitoutumaan, antamaan kaikkensa siinä hetkessä sille työlle missä mukana on, sopimukset olkoot siellä jossain taustalla.