Mikä merkitys työpaikan erilaisilla työhyvinvointikyselyillä tai ilmapiirimittauksilla on? Olen ymmärtänyt, että varsin moni pitää niitä vanhanaikaisina, kankeina ja muodollisina. Turhana ajankäyttönä. Minä olen kyllä aivan eri mieltä.
Vuosittain tehty työyhteisön tilan kartoittaminen esimerkiksi työeläkevakuuttajan toimesta, on hyvä määrämuotoinen ja samanaikaisesti koko organisaatiossa paikkakunnasta tai työnimekkeestä huolimatta tehtävä ulkopuolisen tahon suorittama tutkimusotanta. Se ei ole ainoa oikea vastaus, se ei ole raamattu, mutta se antaa loistavan katsauksen työyhteisön tilaan sillä hetkellä, tasapuolisesti kaikille paikkakunnille, jokaiselle työntekijälle ja ennenkaikkea tärkeää tietoa johdolle. Äänensä saa kuuluviin ja yleinen trendi tulee tulosten kautta erinomaisesti näkyviin. Vapaa palaute antaa myös mahdollisuuden avata arkaluonteisiakin asioita, jos sellaiseen tarve tuntuu olevan.
Kun samansisältöinen kysely toteutetaan säännöllisesti vuosittain, mielellään myös samoihin aikoihin, se antaa mainiota pidemmän ajan trendikäytöstä ja tehtyjen toimenpiteiden vaikutuksia on tämän myötä melko helppo mitata ja analysoida. Kehitystä pystyy seuraamaan. Kysely myös hukkaa sen ”harhan”, että eniten ääntä pitävät henkilöt saavat mielipiteensä julki voimakkaasti, kun taas hiljaisempien ääni hukkuu helposti enemmän metelöivien alle. Taitava esimies toki tunnistaa tälläiset haasteet ja pystyy toiminnallaan nämä välttämään, mutta vähintään yhtä helposti unohtuu kysyä niiltä ujommilta tai vaatimattomimmilta mielipide ja äänekkäämmät hiljennetään tavalla tai toisella. Kysely tuottaa tässäkin suhteessa tasa-arvoisemman tuloksen, hukkaa ”äärilaidat” ja antaa hyvän _keskimääräisen_ näkymän organisaation tilaan, antaa painopistealueet kehittämiskohteista, syntyy toimenpiteitä, kertoo missä olemme erinomaisen vahvoja, missä olemme kehittyneet ja mitkä kaipaavat vielä hiomista. Erinomainen pohja, ei raamattu, ei ainoa totuus.
Parasta antia kyselyssä on oikeastaan tulosten purku. Tulosten analysointi yhdessä esimiesten ja johtoryhmän kanssa. Yrittää oivaltaa tulosten syy-yhteyksiä ja miettiä keinoja parantaa niitä kohtia missä puutteita havaitaan. Ja mikä onkaan se vaikutus, kun tulokset puretaan yhtä avoimesti keskustellen työntekijöiden kanssa, piilottamatta tai salailematta, muuntelematta totuutta yhtään mihinkään suuntaan. Sekin edesauttaa tärkeän luottamuksen ja avoimuuden tunnetta, mikä ei aina olekkan työyhteisössä itsestään selvää.
En kyllä keksi yhtään syytä, miksi tälläistä hyvän työelämän tutkimusta ei kannattaisi toteuttaa vuosittain? Olkoon vanhanaikainen tai muodollinen. Hyvä työkalu pidemmän aikavälin seurantaan ja kehittymisen mittaamiseen. Hyvä lisä yrityksen omaan johtamiskulttuuriin kehityskeskusteluiden ja muiden tueksi. Vai päteekö tässäkin vanha sanonta: ”Ei voi kysyä, koska palaute on niin huonoa!?”. Ja juuri silloin pitäisikin olla viisas – kysyä mikä meillä on pielessä, mikä meillä mättää? Ja toivoa kovasti, että saa vähintäänkin yhtä rehellisiä vastauksia. Niiden pohjalta voi sitten kehittää, parantaa. Ja nähkäähän asia myös toisinpäin, mahdollisuutena osoittaa mitkä asiat ovat hienosti ja missä ollaan menty eteenpäin – hienoa, kannustavaa ja mahtavaa!
Ja tässä muistutuksena; varsin usein työeläkeyhtiöt tarjoavat tämän kyselyn täydellisenä palveluna täysin veloituksetta. Ainoa satsaus on kyselyyn ja sen tulosten purkuun käytetty aika! Ja se kannattaa tehdä! Tässä linkki meidän käyttämämme, erinomaisen eläkevakuuttaja Eteran palvelusivulle!