Loppuvuodesta Keskuskauppakamari julkaisi tuoreen tutkimuksen Naisjohtajista, koko tutkimus tässä. Tutkimus kertoi ilosanomaa, jälleen kerran ennätyksiä on rikottu ja naisten osuus johtoasemassa on kasvanut! Suomalaisten yhtiöiden hallituksissa naisten määrä on kolminkertaistunut runsaan 10 vuoden aikana. Tutkimuksen mukaan suurten pörssiyhtiöiden hallituspaikoista naisilla on nyt 33 prosenttia ja kaikkien kokoluokkien yhtiöissä 27 prosenttia. Se on erinomainen suunta!
“Naisten osuuden jatkuva nousu ja yltäminen kansainvälisestikin huippulukuihin osoittaa itsesääntelyjärjestelmämme toimivuutta. Kiintiöt eivät Suomessa ole tarpeen, kun elinkeinoelämä pitää itse huolen hallitustensa monimuotoisuudesta”, Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtaja Leena Linnainmaa toteaa.
Hallituspaikkojen lisäksi naistoimitusjohtajien määrä on kasvanut, pörssiyhtiöissä naisia toimitusjohtajina on nyt jo yhdeksän. Viime vuonna vastaava luku oli viisi. Vaatimattomalta määrältähän tuo yhdeksänkin vielä kuulostaa, mutta suunta on vain ja ainoastaan oikea! Ja kun vielä otetaan poiminto, että syksyllä 2011 YHDESSÄKÄÄN pörssiyhtiössä ei ollut naista toimitusjohtajana, on viime vuoden lukema merkittävä parannus.
Vaikkakaan en liputa kiintiöiden enkä minkäänlaisen ”pakkosukupuolivalintojen” puolesta, liputan sen puolesta, että nainen voi olla aivan yhtä pätevä pörssiyhtiön (tai muun yhtiön) johtoasemassa oleva henkilö kuin mieskin. En voi uskoa, että vuonna 2011 ei olisi löytynyt yhtäkään niin pätevää naista, joka olisi ansainnut pörssiyhtiön toimitusjohtajan paikan – syy on ollut aivan jossain muualla. Liputan myös sen puolesta, että hallitukset ja johtoryhmät tulisi rakentaa erilaisuuden ja monimuotoisuuden varaan, jolloin varmistetaan erilaiset näkemykset, ajatukset ja ideat. Väitän, että jo tästäkin syystä on varsin tervettä hakea myös eri sukupuolen edustajia, ei vain eri osaamisalueen edustajia. Liputan myös rohkeiden, erilaisten valintojen puolesta! Kuinka paljon enemmän monimuotoisuus tuokaan mahdollisuuksia onnistua kuin riskejä epäonnistua?
Itse kiinnostuneena seuraan muutamien naisjohtajien taivalta, erityisesti Nokian Renkaiden Hilla Korhonen on erittäin mielenkiintoinen. Vahva, perinteinen miehinen teollisuuden ala ja varsin laajasti tunnettu kansainvälinen bisnes, nainen vahvan kuluttajabrändin alalta – mikä houkutteleva tarina tästä syntyykään! Toisenlainen, erittäin mielenkiintoinen urapolku löytyy myös Leena Saariselta, joka on kokenut naisjohtajana takuulla ”yhtä ja toista”. Niin niitä herrainseuroja, joissa ei naisia niinkään kaivattu, kuin sitten varmasti myös arvostusta ja kunnioitusta naisjohtajuuden uraa tehdessään. Anne Berner oli kiinnostava ennen uraansa poliitikkona, ehkä yritän aktivoida itseni jälleen myös Annen seurantatwiidiin – tuskin hän on taitojaan menettänyt politiikan urallaan. No kyllähän listalleni näin ulkomuistista nousee monestakin syystä Tiina Alahuhta-Kasko, aika herkullinen tapaus Marimekon kapteeniksi! Ja toisaalta, olen myös aina ollut kiinnostunut ylipäätään suurten yhtiöiden johtajien tekemisistä – sukupuolesta viis. Tutustukaapa vaikka suuriin herroihin Pekka Vauramo, Matti Alahuhta, Jorma Ollila ja myös nostan tähän kategoriaan Veli-Matti Mattilan! Kukin omalla tavallaan mielenkiintoisia johtajia.
Menneinä kuukausina on paljon keskusteltu myös seksuaalisesta häirinnästä ja ahdistelusta. Eikä tässä keskustelussa ole jätetty paitsi myös naisjohtajuusnäkökulmaakaan. Tämä on varmasti aiheena sinällään ihan oma lukunsa, mutta kun yritän oikein pinnistellä ja muistella menneitäkin vuosia, niin en itse muista koskaan kohdanneeni työelämässä sellaista seksuaalista häirintää, jonka osaisin tällä nimikkeellä esiin nostaa. Olen aivan varmasti tässä suhteessa avarakatseinen, otan asioita rempseästi huumorin kautta ja olen aina viihtynyt hyvin ”äijäseurassa”. Varmasti hyvin yksilöllistä, hyvin tapauskohtaista ja ennenkaikkea henkilökohtaisia kokemuksia. Ja tottakai on erittäin helppo uskoa, että naisjohtajat kohtaavat vielä tänäkin päivänä sukupuoleen liittyviä ennakkoluuloja, tytöttelyä ja erilaisia yrityksiä sukupuolisyrjintään. Se on kummallista, käsittämätöntä ja typerää. Kuvastaa ennakkoluuloja ja pelkoja, sitä kautta siis suoranaista heikkouta! Haluankin nähdä tämän niin, että naisjohtajana tälläinenkin tilanne on käännettävä vain omaksi eduksi ei sotatanteereeksi.
Olkoon vuosi 2018 rohkeiden, voimakkaiden naisjohtajien vuosi!