”Lupaan tehdä parhaani. Lupaan lopettaa. Lupaan aloittaa. Lupaan laittaa korkin kiinni. Lupaan olla ihmisiksi. Lupaan parantaa tapani. Lupaan pitää omana tietonani. Lupaan tulla paikalle. ”
Lista, joka herättää tunteita – eikö? Lupaa verbi on vahva, voimakas, sisältää ennenkaikkea suuria odotusarvoja paremmasta. Sana, jota viljellään runsaasti, samalla varsin usein myös väärin käytetty. Lupaukset on annettu, luvattu ja petetty. Jo lupaukset sanoessaan saattaa olla tiedossa, että tämä ei pidä paikkansa, mutta siihen hetkeen se on tuntunut jostain syystä hyvältä valinnalta, pelastanut tilanteen. Jokainen meistä tunnistaa jo lapsuudesta monia eri hetkiä, jossa lupauksia annettiin, mutta ne eivät koskaan lunastuneet. Lupaukset rikottiin. Minulle kovimpia muistoja ovat ne, jossa luvattiin laittaa korkki kiinni. Ja kun koulusta tuli kotiin, korkki olikin auki. Se pettymyksen tunne ei poistu mielestä koskaan.
Kuinka helppoa onkaan luvata – sen osaa jokainen! Lupausten lunastaminen on kuitenkin se tärkein osuus, ei vain puhua vaan toteuttaa, tehdä, lunastaa. Kun seuraavan kerran aiot luvata, kokeile luvata sanan tilalle sanoa TAHDON. Mieti, maistele miltä tuntuu tämä ja vertaa sitä yllä olevaan: ”Tahdon tehdä parhaani. Tahdon lopettaa. Tahdon aloittaa. Tahdon laittaa korkin kiinni. Tahdon olla ihmisiksi. Tahdon parantaa tapani. Tahdon pitää omana tietonani. Tahdon tulla paikalle.”. Oletko aidosti siihen valmis?
Sanallisen viestinnän merkitys on suuri, niin perhe-elämässä kuin yritysmaailmassakin. Harva meistä on näissä asioissa mestari, mutta mikä parasta – aina voi parantaa, jos vain niin haluaa. Ei tarvitse luvata. Riittää että tahtoo. Riittää, että on valmis toteuttamaan, valmis tekemään.
Älä lupaa; Tee. Toteuta. Tahdo. Ja jos jostain syystä et aiokkaan tehdä, sano se sekin reilusti ääneen. Katso peiliin ja mieti oletko ollut sanojesi takana, oletko ollut sanojesi mittainen henkilö. Virheistään voi oppia, jos vain niin tahtoo.