Viime viikkoina olemme pohtineet työajan käyttöä ja priorisointia. Jokainen meistä tietää kuinka tärkeää on hahmottaa mihin työpäivä todellisuudessa kuluu ja toisaalta mitä organisaatio tai esimies oletti että minä työpäivän aikana saan aikaan ja mitä minun olisi pitänyt tehdä. Summa summarum ; tavoitteet ja toiminta , niiden pitäisi puhua yhtä kieltä, niiden pitäisi kohdata. Tavoitteet ja priorisointi, ei ihan pala kakkua aiheena.
Olen myös pohtinut haastetta, jonka voisin omassa työssäni kuvata terminä ”asiakkaan imu vrs organisaation imu”. Toimitusjohtajana tiedostan toki, että kummassakin osa-alueessa pitää tuntuakin positiivista imua, vastenmielisiä niiden ei kuullukaan tietenkään olla. Mutta.
Ainakin minulla työpäivä kuluisi oikein mainiosti erilaisissa organisaation sisäisissä asioissa, sen imu kyllä veisi minut helposti mukanaan ja päivät kuluisivat siltikin ”ihan oikeiden asioiden äärellä”. On kehitettävää, on haasteita, on palautteita, sähköposteja, chatteja, palavereja ja hallinnollisia asioita. Toinen toistaan tärkeämpiä. Mutta.
Koska omaan rooliini ja tavoitteisiin kuuluu toimitusjohtajana toimisen lisäksi kaupallinen johtaminen ja myynti- sekä asiakkuustyö, pitää minun olla organisaation sisäisen imun kanssa tarkkana! Minulla se tarkoittaa konkreettisesti sitä, että on pidettävä huolta niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin omista asiakastapaamisten määristä ja sitoutua toteuttamaan siihen liittyvät tavoitteet. Aivan täsmälleen samoin kuin muutkin myynti-ja asiakastyötä tekevät tekevät.
Se, että on toimitusjohtaja, ei vapauta ketään huolehtimaan omista tavoitteistaan, tekemään priorisointeja. Eikä vapauta mittaamisesta. Vaikka lopputulos, koko yhtiön onnistuminen tai epäonnistuminen mitataan lopultakin hallituksessa toimitusjohtajuuden yleispätevyyden kautta – ainakin epäonnistuminen.
Onnistuminenhan on loistavan organisaation aikaansaama! Mutta yksilöt senkin tekevät.