Näin nokialaisena on ensimmäiseksi pakko hämmästellä kylämme kansaa ja lähes takinkääntäjä-meininkiä. Pitkään on paikallislehti vatvonut, moittinut ja moralisoinut työpaikkojen vähentymistä ja tuotannon siirtämistä pois Nokialta. Ja tietysti niitä optioita. Ja sitä riitti pitkään. Sitten tuli tietoon sinällään hieno ”työaikapankki” ratkaisu ja sen lisukkeena lupaus säilyttää työpaikat. Sehän ei tietenkään nostanut tunteita, mutta hyvä päätös kuitenkin. Ja nyt näinä päivinä ”Renkaat pilaavat kylän maineen”, ”Häpeämme Renkaiden olemassa oloa”. Jne. Ilmeisesti kaikille helpotus, jos se likakori siirtyy kokonaan Venäjälle… Ja siitäkö se meteli taas alkaa.
En voi sille mitään, että moinen ristiriita ärsyttää minua suunnattomasti. Joko ollaan tai ei olla! Mutta ei voi joka kerta valita huudon suuntaa eri tavalla. Tai siis voi näköjään.
Kaiken kaikkiaan Case Renkaat on äärimmäisen mielenkiintoinen. Pikku hiljaa tippuu lisää tietoa (tai tietoa?) tapahtuman kulusta. Lehtoranta on varmaan tuhat kertaa toistanut ”olemme avoimia, toimme itse tämän rehellisesti julki”. On kertakaikkiaan vaikea uskoa, että hallitus ja johto olisi tästä autuaan tietämätön ollut kaikki nämä vuodet. Miten se edes olisi mahdollista? No, kuten sanoin, erittäin mielenkiintoista, onneksi voin vain seurata eikä tarvitse asettua mihinkään muuhun rooliin.
Ehkä se vielä, että ei käy kateeksi Lehtorantaa. Ammattitaitoinen, kovanluokan johtaja kestää myös nämä hetket selkä suorana luhistumatta. Se on elinehto.