Arkipyhän kirous

Ihana kamala arkipyhä. Tuo työntekijän ihanuus ja työnantajan kamaluus. Ellen väärin laskenut, meillä on Suomessa kymmenkunta hienoa juhlapäivää, suurin osa arkipyhäksikin kutsuttavia mikäli tuuri kalenterin kanssa on kohdillaan. Kukapa meistä ei haluaisi viettää ylimääräistä vapaapäivää hyvän syyn puitteissa, viettää aikaa perheen ja läheisten kanssa. Ymmärrän ja pidän oikeutettuna ne pyhäpäivät, mitkä vielä oikeasti merkitsevät jotain erityistä meillä Suomessa. Kuten nyt vaikkapa pääsiäinen, vappu, juhannus ja joulun aika. Niillä on edelleen vahva merkitys ja sanoma meille kaikille, olkoonkin etten puhu nyt miltään osin uskonnollisesta viestistä. Kuinka kauan nuokaan pyhät pitävät muuttuvassa arjessamme pintansa, siitä voidaan olla montaa mieltä.

“..Kerrassaan kallista lystiä..”

Nykypäivän turhanpäiväisiä pyhäpäiviä ovat erityisesti helatorstai ja loppiainen. Ainoa konkreettinen näkymä on se, että katkaisevat viikon työrytmin poikkeuksellisella vapaalla. Juuri vietetty helatorstai – täysin teennäinen vapaapäivä, josta työnantajat maksavat kohtuullisen kovin kustannuksin. Kaupat pitivät ovensa auki, koska on pakko pitää markkinassa pintansa, kilpailu asiakkaista on kovaa. Työn raskaat raatajat saavat luonnollisestikin pyhäkorvauksensa ja myös ne tuntityöntekijät, jotka olivat kyseisellä viikolla töissä saivat korvauksensa arkipyhäpäivästä, vaikka EIVÄT olleetkaan töissä – toki tes-kohtainen käytäntö tämäkin. Kerrassaan kallista lystiä, toivottavasti jokainen meistä osasi nauttia tästä arkipyhästä sen edestä, mitä tämä maksaa työantajalle ja myös yhteiskunnalle

“..poistetaan helatorstai kokonaan maailman kartalta. “

Erilaisten kilpailukykyneuvottelujen aikana on varmasti tehty kymmeniä, satoja laskelmia siitä mikä on näiden korvattavien arkipyhien vaikutus ja arvioitu eri tahoilla osan näistä päivistä poistamisen vaikutusta. Järki käteen ja rivakka päätös – lähdetäänpä vaikka liikkeelle siitä, että poistetaan helatorstai kokonaan maailman kartalta; se ei vielä nosta Suomea suosta, mutta olisi yksi osoitus toiminnasta, joka olisi matkalla järkevämpään suuntaan. Loppiainen voi sitten seurata perässä helatorstain esimerkkiä.

Kaiken kaikkiaan alakohtaiset neuvottelut kilpailukyvyn parantamiseksi tulee jonkunlaiseen päätepisteeseen vielä toukokuun aikana. Syntyykö sopua, syntyykö järkipäätöksiä – sitä todellakin sopii toivoa, ja se vaatii yhteistyötä!

Tuomas Aarto Paltasta totesi jo aiemmin napakasti:

“– Alakohtaisten neuvottelutulosten synnyttäminen jäljellä olevassa ajassa edellyttää, että jatkoneuvotteluissa päästään heti asiaan ja että kaikki energia keskitetään alusta alkaen työajan pidennystapojen nopeaan löytämiseen ja paikallisen sopimisen edellytysten parantamiseen, Aarto jatkaa.

Aarton mukaan Suomen vaikean taloudellisen tilanteen vuoksi soveltamisneuvottelut on vietävä läpi suoraviivaisesti ja ripeästi sekä ilman neuvottelutaktisia ketunlenkkejä. Kilpailukykysopimukselle on myös saatava riittävä kattavuus.”

Sitä kohden, usko Suomen tulevaisuuteen tallessa.

 

 

Advertisements