Bruce Oreckin viime viikolla esittämä lausahdus osuu ja uppoaa. Näin se vaan on, mutta mitä meidän sitten pitäisi tehdä? 
Brucen ajatukset ovat useimmiten olleet mielenkiintoisia, pidän häntä varteenotettavan älykkäänä ja fiksuna henkilönä. (Kaikkihan te nyt toki hänet tunnette, mutta kohteliaisuussyistä muistutan, että hän toimi Yhdysvaltain Suomen-suurlähettiläänä 2009-2015.) Hän on nostanut jo aiemmin muutamiakin kysymysmerkkejä Suomesta ja Suomen kilpailikyvystä esiin, esim nämä:
- suomalaisten vuosilomat
- eu-maiden lyhin työviikko
- kannustimien puute
Ensimmäinen – vuosilomat; Bruce vertaa toki amerikkalaiseen malliin, joka häviää menneen tullen suomalaisille vuosilomien määrässä. Hän myös toteaa, että kelpaisihan se varmasti Yhdysvalloissakin, mutta miten heillä voisi olla varaa siihen? Hyvä kysymys.
”..tarkastelun kohteena voisi edelleen olla lomarahakäytännöt..”
Vuosilomamalli on Suomessa iskostunut varsin syvälle meidän kaikkien työtä tekevien mieleen. En voisi uskoa, että vuosilomakertymää pystyttäisiin tai edes haluttaisiin radikaalisti muuttaa, näin syvällä se pesii. Sen sijaan tarkastelun kohteena voisi edelleen olla lomarahakäytännöt, sekä tietysti kunta(julkis?)puolen järjettömän pitkät vuosilomat – näissä kummassakin olisi kyllä nipistämisen varaa. Lomarahan poistamisella olisi jo merkittävää vaikutusta kilpailukyvyn parantamiseksi, eikä se ymmärrykseni mukaan vaikeuttaisi työntekijänkään tilannetta kohtuuttomasti.
Iso kuluerä vuosiloma on työnantajalle, mutta itse voin uskoa, että sillä on valtava merkitys työntekijän jaksamiseen, vuosi on pitkä ja vuosiloma antaa tärkeän mahdollisuuden hengehtää hetken. Monessa tapauksessa vuosilomalle lähteminen tarkoittaa myös sitä, että sitä työpöytää on siistittävä ja töitä tehtävä ”pois alta”, jotta pystyy hyvillä mielin vuosilomalle jäämään. Ja toki, vuosilomien rytmittäminen hiljaisempiin ajankohtiin on erinomaisen hyvä käytäntö, on takuulla mielekkäämpää viettää lomaa kotioloissa kuin istua tyhjän panttina työpöydän ääressä.
Vuosilomalla sairastumisen karenssihan on lähiaikoina muutettu muutamaankin kertaan, mutta itse en koe että sillä on varsinaisesti merkitystä kilpailukyvyn ja suomalaisten yritysten parempaan menestymiseen – sairaustapaukset pitäisi kuitenkin lähtökohtaisesti olla poikkeuksia, ei säännönmukaisia eikä isossa mittakaavassa tapahtuvia.
”..Työviikko kaksi tuntia vähemmän kuin EU-maissa keskimäärin..”
EU-maiden lyhin työviikko. Tämä on aina vaan yllätys itselleni, kun tuon lukee. Ilmeisesti tähän liityy kuitenkin jonkun verran tulkinnan varaa miten asia lasketaan, mutta joka tapauksessa EVAn selvityksen mukaan kokoaikatyötä tekevän suomalaisen todellinen työviikko on 38,5 tuntia, joka on KAKSI tuntia vähemmän kuin EU-maissa keskimäärin ja jopa KOLME tuntia vähemmän kuin Saksassa. Raa’at luvut tuntuvat paljolta. Ja ne on sitä!
Työviikko, tuntimäärät ja siihen liitettynä tehokkuus ja aikaansaaminen… Tästä syntyy osuvasti seuraava osa: erilaisten kannustimien puute. Näillä asioilla on varmasti suora yhteys toisiinsa. Motivoitunut työntekijä tekee yhden tunnin aikana tehokkaampaa työtä kuin motivoimaton. Ja tähän liittyy luonnollisestikin valtava määrä asioita, mihin pystyy niin erityisesti johto kuin työntekijä itsekin vaikuttamaan. Eli summa summarum: pelkkä työtuntien määrä ei kerro juurikaan mitään, merkityksellisempää olisi arvioida mitä ja miten tehdään.
”..yrittäjyys..yrittäjähenkisyys?”
Jokin tulokulma saa minutkin miettimään sitä paljon puhuttua lausetta: yrittäjyyshenkisyyttä pitäisi saada lisättyä suomalaiseen työntekokulttuuriin. Itsekin yksityisyrittäjän vaimona tiedostan tuosta kyllä hyvinkin kohdat: yksityisyrittäjänä voit pitää MILLOIN tahansa lomaa ja kuinka paljon haluat (=palkatta, =jos voit jättää asiakkaasi ilman palveluasi), saat määritellä työaikasi ihan itse (=jos olet saanut luotua markkina-aseman, jossa oikeasti voit vaikuttaa asiakkaasi kysynnän määrään, aikaan ja paikkaan) ja vielä sekä rahalliset että muutkin kannustimetkin yksityisyrittäjänä on helppo löytää (=mikäli olet ollut niin taitava, että ylipäätään saat elantosi irti tällä). Hmm.. ei ole ihan jokaisen työntekijän maailma, eikä ole varmasti tarkoituskaan. Vaikkakaan yrittäjyys ja yrittäjähenkisyys eivät ole synonyymeja toisilleen.
”Suomen taloudellisen menestyksen tiellä ei ole kukaan muu kuin Suomi itse.”
Jos vielä palataan Oreckin sanoihin, mukavaa on se, että Suomen taloudellisen menestyksen tiellä ei ole kukaan muu kuin Suomi itse. Ja, että suurimmat esteet Suomen menestykselle ovat asioita, jotka hyväksytte ja joita teette aktiivisesti.
Eli, lopputuloksenahan on juuri eikä melkein tuo kuvatekstinkin mukainen sanoma: ”lopettakaa perässä hiihtäminen, hypätkää edelle. Kävelyn sijaan juoskaa.”
Muutosta. Hyväksytyistä asioista pois luopumista, uuden luomista. Ensin omistajastrategiasta sitten operatiiviseen toimintaan, kulttuuriin jopa arvoihin. Pienin, mutta rivakoin askelin, ei koko maratonia kylmiltään kerrallaan. Varmaa on se, että ne jotka jäävät tyystin kävelyretkelle, kuolevat – aika loppuu siitä retkestä kesken, ja huomataan, että stadion on tyhjenyt ja lappu laitettu luukulle.