Hallitus. Toimitusjohtajan piinapenkki vai tukipilari? On helppo todeta, että tottakai tukipilari. Valitettavaa kyllä, edelleen on myös niin, että toimitusjohtajat odottavat hallituspäivää tuskanhiki otsalla, kun lähtökohta pitäisi olla, että päivä on kuukauden paras päivä – tukea, suuntaviivoja ja asioiden päätöksiä, jonka jälkeen on selkeä reitti mihin laivaa ohjataan parhaalla mahdollisella olemassa olevalla osaamisella.
Jokaisen hallituksen ydintehtävä on luoda tämän päivän yhtiöstä huomisen päivän yhtiö. En usko, että löytyy yhtiötä, jossa toimitusjohtaja tekisi tämän yksin, eikä välttämättä edes parhaan mahdollisen operaativiisen joukkueensa kanssa vaan parhaimmillaan tämä on tehokas, saumaton miksaus toimivaa johtoa, osaavaa henkilökuntaa ja strategisesti taitavaa, vastuunsa kantavaa hallitusta. Merkitystä tässä ei ole sillä onko hallitusjäsen varsinainen kaupparekisteriin merkitty jäsen, ulkopuolinen asiantuntija, omistaja – jäsenen virallinen leima ei merkitse mitään – se merkitsee mitä on valmis antamaan ja mitä on annettavaa.
Hallitus, joka ei tee päätöksiä, on huonoin mahdollinen hallitus ja kääntyy myös vääjäämättä toimitusjohtajan piinaksi ja tuskaksi. Myöskään pelkkä vatulointi, asioden pintapuolinen ronkkiminen ei ole toimitusjohtajalle eikä liiketoiminnalle paras mahdollinen tuki. Mitä enemmän halutaan muutoksia yrityksen toimintaan (joko markkinavetoisesti tai omaehtoisesti), kasvaa hallituksenkin rooli samalla kasvuennustekäyrällä. Silloin mitataan jokaisen osaamista ja antautumista yhtiön eduksi. Onnistumisen edellytys on myös tällä tasolla saumaton joukkuehenki ja yhteistyö – taito haastaa, taito esittää erilaisia näkemyksiä, ja löytää parhaat mahdolliset päätökset.
Toimitusjohtajan tukipilarina toimiminen vaatii hallituksen jäseniltä paljon. Jäsenen tulisi antaa varuksetta osaamisensa ja koko oman ammattitaitonsa toimitusjohtajan käyttöön. Parhaimmillaan tietysti tätä osaamista löytyy laajasti eri osa-alueilta, näin näkemykset pysyvät mahdollisimman monipuolisena. Kuinka iso merkitys onkaan jäsenen verkostolla sekä suhteilla, joita tarvittaessa toimitusjohtaja pystyy hyödyntämään. Vähätellä ei voi myöskään ajallista panostusta, mitä jäsen sitoutuessaan tähän vastuulliseen tehtävään lupaa antaa hallituksen käyttöön. Keskittyminen ja fokusointi hallituspäivänä on jokaiselle jäsenelle merkittävä asia, ja useimmiten se vaatii myös asioihin etukäteen tutustumista ja paneutumista. Myöskään Joo-joo-miehet (tai -naiset) eivät kuulu hallituksiin, ehkä heillä on jossain oma roolinsa, mutta ei tässä.
Hallitusmateriaaleista puheenollen, luin Eskimon hallituksesta, joka meni pilveen. Mielenkiintoinen ajatus! Perinteisen hallitustyöskentelyn lisäksi pilveen luotiin boardroom, jossa online-keskustelut ovat mahdollisia ja aineistot aina saatavilla. Mikä mahtava mahdollisuus tuottaa lisäarvoa hallituksesta toimitusjohtajalle ajasta ja paikasta riippumatta!
Kaiken kaikkiaan suorapuheisuus, avoimuus ja rehellisyys on tässäkin kaikessa toiminnan pohja. Hallituksella pitää olla riittävät ja oikeelliset tiedot yhtiön todellisesta tilasta, vastaavasti toimitusjohtajalla pitää olla rehellinen käsitys siitä, miten hallitus (ja tätä kautta myös osakkeenomistajat) toiminnan kokee ja johdetaanko laivaa sovittuun suuntaan. Itseasiassa tätä toimintaa tulisi mitata niin toimitusjohtajan kuin koko hallitukselle tehtävillä arvioinnilla, itsenäisesti tai ulkoisen tekemänä. Näinhän mitataan liiketoiminnassa montaa muutakin osa-aluetta ja tekemistä, miksei myös yhtiön hallitustyöskentelyä.
Parhaimmillaan hallitustyöskentely on nauttivaa liiketoiminnan kehitystä, sparrausta, onnistuneita päätöksiä ja linjauksia, innostavia strategioita. Ja nämä toimitusjohtaja vie operatiivisella tasolla maaliin joukkueensa kanssa. Onnistuneet päätökset toteutuessaan generoivat liikevaihtoa, parempaa kannattavuutta, yleisesti hyvää fiilistä – siitä voi myös jokainen hallitusjäsen olla iloinen ja kokea antaneensa yhtiölle sen, mitä hallitustyöskentelyyn lähtiessään on sisimmissään luvannut!