Jos haluut saada on pakko antaa

“Jos haluut saada on pakko antaa”, kirjoitti blogissaan digitalistinero, strategisti Ville Tolvanen. Koko kirjoitus “Anna” on ajatuksia herättävä, pohdintaa omasta toiminnasta ja tekemisistä verkossa. Niin sen kai pitikin herättää.

En ole kirjoittaessani koskaan konkreettisesti miettinyt, että kirjoittamisella annan jotain. Minähän vain kirjoitan, puran tuntojani ja samalla varmasti pohdin koko asiaa enemmän, kuin tekisin ilman kirjoittamista – tunnenko tämän jonkunlaiseksi terapiaksi itselleni? Antaminen, saaminen vaatii vielä itsetutkiskelua, siinä on nimittäin ideaa. On hienoa, jos olen kirjoituksellani voinut antaa jollekin ajateltavaa, kipinän pohtia asiaa ehkä jopa tuottaa sillä jotain lisäarvoa ja toimintaa. Verkko on kuitenkin täynnä kirjoituksia, joten pelkästään huomioarvosta on kova taisto, saati että joku jaksaa kirjoituksesi lukea ajatuksella alusta loppuun. Tästäkin syystä arvostan suunnattomasti jokaista silmäparia, jotka ovat sivuillani vierailleet, teitä on ensimmäisen kuukauden aikana ollut mukavan paljon!

Saaminen on palautetta, kommentteja. Yllättävää kyllä (itselleni yllätys), mutta huomaan niillä olevan ison merkityksen. On palkitsevaa ja motivoivaa, että kirjoitukseni tavoittaa lukijan, ja vielä se, että lukija reagoi siihen toiminnallaan verkossa saati sitten tulee kasvotusten antamaan palautetta. Vastaantulevaa kritiikkiäkin on osattava käsitellä, vaikka se saattaa koskea, siitä on varmasti jotain opittavaa. Kun asettuu verkkoon julkiseksi, on opittava vastaanottamaan avosylin jokainen palaute, miten toimintaa niiden perusteella muutat onkin aivan eri tarina – arvosta sitä mitä kirjoitat, puhut itsellesi tärkeistä asioista!

“Mielipiteet ovat omiani on verkkomaailman pimein lausahdus. Kenen muun ajatukset voisivat olla kuin lähettäjän?”. Tunnustan syyllistyneeni tuohonkin Villen lausahdukseen. Nyt jo naurattaa. Toden totta – kenen muun ajatuksiani tässä kirjoittaisin? Ja miksi sitä tulee edes sanottua noin? Onko se jokin etukäteispuolustus? En tiedä, mutta vahva usko on, että enää minun ei tarvitse sanoa noin, olen oppinut.

Kannustan jokaista, joka on miettinyt ryhtyisinkö kirjoittamaan blogia – tee se! Rohkeasti! Harjoittele sitkeästi, älä anna periksi, ole niinkuin olet. Sinulla on varmasti paljon annettavaa, kun vaan uskallat antaa. Se ei ole välttämättä helppoa, mutta matka antaa ensi metreistä paljon – etkä voi edes tietää mihin polku vie. Tartu rohkeasti näppäimistöön ja anna palaa omana itsenäsi!

 

 

Advertisements