Luin sunnuntai aamuna Aamulehdestä artikkelin tyttöjen ja naisten asemasta Intiasssa. Vaikka asia ei ole uusi, silti tunsin todella suurta tuskaa.. Miksi? Miksi? Mitä tälle maailmalle voisi tehdä, että tyttöjen ja naisten asema maailman eri kolkissa saavuttaisi edes inhimillisyyden raja-arvot? Sanat eivät riitä. Onneksemme Suomessa elämme tasa-arvoisessa olosuhteissa, jokainen tyttölapsi saa syntyä yhtä rakastettuna tähän maailmaan kuin poikalapsikin. Koulutus kuuluu yhtälailla kummallekin sukupuolelle, kuten myös työelämä sellaisena kuin vain omat kyvyt, tahtotila ja osaaminen sekä pienet onnenkantamoisetkin antavat mahdollisuudet. Olemme tämän suhteen äärimmäisen onnekkaita!
En ole koskaan ollut innostunut keskustelemaan työelämässä esim hallitusten naiskiintiöistä. Ajatus tuntuu minulle vieraalta, arvostan sitä, että oikeat, osaavat ammattilaiset valitaan niihin positioihin missä he yksinkertaisesti ovat parhaita. Sillä ei pitäisi olla merkitystä minkälaiset värkit housuissa on. (Eikä myöskään sillä kenen kanssa jakaa elämänsä ja makuuhuoneensa.) On selvää, että erilaiset ihmiset erilaisine näkökulmineen ja mielipiteineen on jokaisen hallituksenkin rikkaus. Uskallan väittää, että viis kuuskymppisten kokeneiden miesjohtajien hallitus EI tuota samanlaista rikasta keskustelua ja erilaisten ajatusten vaihtoa kuin hallitus, jossa mukana on naisnäkökulmaa ja myös nuoremman sukupolven arvokkaita kannanottoja – miten voisikaan tuoda, erilaiset elämänkokemukset ja elämäntilanteet vääjäämättä muokkaavat myös työminää. Eikä digitalisaatio tai asiakaskokemuksen arvottaminen tuo tähän ainakaan vähempää painetta valita hallituksiin totutusta valtavirrasta poikkeavia hallitusjäseniä.
”…erilaiset ihmiset erilaisine näkökulmineen ja mielipiteineen on jokaisen hallituksenkin rikkaus.”
Mutta älkää puhuko naiskiintöistä. Kuka itseänsä kunnioittava naisjohtaja haluaisi ottaa vastaan naiskiintiö paikan – kun nyt oli pakko joku nainen valita? Naiset ovat nousseet entistä voimakkaammin sekä pienyhtiöiden hallituksiin että pörssiyhtiöiden keulaan, määrä on edelleen turhan vähäinen, mutta suunta on oikea! Mahtavaa, eikä takuulla syyttä! Olkaa omistajat rohkeita ja hakekaa vahvoja naisia hallituksiinne, tuottamaan erilaista näkemystä ja haastamaan totuttuja tapoja ja vuosikausia sitten omaksuttuja malleja. Uskaltaisin väittää, että se on tervetullut muutos perinteiseen viis-kuuskymppisten miesvaltaiseen hallitustyöskentelyyn!
Erilaisuudessa on voimaa!