Ei kait nykypäivänä kenelläkään ole ajankäytöllisiä haasteita? Ei ainakaan johtajilla. Kuten rakas siskonikin aikanaan totesi: ”Eihän toimitusjohtajalla ole työaikaa, sinähän voit poistua töistä milloin vain.” Olen jokin aika sitten ymmärtänyt hyvinkin miksei toimitusjohtajilla ole työaikaa – tätä olettamusta tukee myös spontaanit havainnot kollegoiden puolelta. Väitän, että suurin osa toimitusjohtajista ovat tahtomattaankin työnarkomaaneja.
Vuoden vaihtuessa lupasin itselleni olla armollisempi, tarkoitin tällä, että pyrin irtaantumaan töistä paremmin, viettämään aidosti vapaa-aikaa enemmän perheeni ja myös itseni kanssa, roikkumatta silloinkin erilaisten sähköisten viestimien äärellä. Ja paskat – yritykseksihän se on taas jäänyt, eikä edes kovin hyväksi yritykseksi. Onneksi lupasin tämän vain itselleni, en muille.
On helppoa antaa ohjeiksi muille, priorisoi – mieti mitkä työt ovat tärkeitä, mitä voit jättää jopa kokonaan pois. Delegoi – kaikkea ei tarvitse tehdä itse, anna vastuuta ja anna mahdollisuuksia muille. Tutki ajankäyttöäsi, järkeistä ja rytmitä. Matkustuspäivien sijaan pyri hyödyntämään digitaalisia välineitä ja pitämään etäyhteyspalavereita. Matkusta paikalle, kun kohtaamisella on selkeästi lisäarvoa.
Unelmani on, että voisin käyttää työpäiväni ihmisten kohtaamiseen, aitoon kanssakäymiseen. Sähköiset välineet unelmassani toimivat viestiminä, mutta aidot kohtaamiset säilyvät etusijalla.
Työaika on rahaa. Meillä jokaisella. Se pitäisi käyttää mahdollisimman hyvin hyödyksi ja tehokkaasti, meidän kaikkien. Vaikeinta on aina määritellä oikein, mikä on ajankäytöllisesti järkevää mikä toissijaista. Valinta ei aina kulje käsi kädessä oman mukavuusalueenkaan kanssa.
Juhannuksena aion jättää kellot pois – pystyisinkö jättämään myös sähköiset viestimet? Epäilen. Mutta josko viettäisin aikaa niiden oikeiden kohtaamisten kanssa, yritän ainakin! Samoin toivon Sinulle!