Viisikymmentä täynnä

Onnea – olet kirjoittanut viisikymmentä tekstiä, sanoi WordPress minulle tällä viikolla. En ole ihan varma WordPressin laskukaavasta, mutta hällä väliä. Onneksi ei onnitellut ikävuosista, siinäkään ei laskukaava ihan osuisi oikeaan. Ensimmäisen kirjoituksen julkaisin huhtikuun puolen välin tienoilla, neljä kuukautta sitten siis.

Ensimmäinen blogijulkaisu oli jännittävä, ei tiennyt yhtään mitä odottaa tai mitä siitä seuraa. Oletuksena lähinnä oli, että ei mitään. Vieläkin tämän blogin suhteen konkreettiset tavoitteet tai päämäärät ovat hieman epämääräisiä tai asettamatta kokonaan, kirjoitan kun tuntuu siltä ja seuraan mitä siitä seuraa, yritän oppia! On tullut palautetta, monelaista ja monelta eri suunnilta. Se on aina yhtä mielenkiintoista ja palkitsevaa, tavalla tai toisella. Jos haluaisi olla mittaroinnin suhteen tarkka, olisi voinut huhtikuussa ynnätä eri sosiaalisen verkoston laajuuden ja verrata sitä nykytilaan. No, en tehnyt sitäkään, enkä tee sitä nytkään. Tavoitteita sisällön suhteen on, erityisesti siinä, että pystyisi kirjoittamaan vielä avoimemmin ja ilman niin suuria itse asettamia esteitä. Tällä hetkellä en usko, että tulen kirjoittamaan kohderyhmä edellä, eli että valitsisin tietyn joukon jota kirjoituksillani yrittäisin kosiskella ja muokkaisin sisältöä se edellä. Ei, nyt minusta tuntuu siltä, että tämä blogi kirjoittaa siitä mistä kirjoittaja haluaa kirjoittaa – lukeminen jääköön sitten täysin lukijan valittavaksi. Reilu peli!

Olen vielä aivan alkumetreillä tämän kanssa, mutta yhdestä asiasta olen nyt entistäkin vakuuttuneempi:

jokaisen tulisi näkyä verkossa, liikkua eri kanavissa, näkyä ja kuulua omalla persoonallaan. Verkossa on niin valtava voima, että tuntuu hassulta että jollain liiketoiminnoista vastuullisilla tai myynnin ja markkinoinnin parissa toimivilla on varaa olla pois täältä – jättää kokonaan näin suuri mahdollisuus hyödyntämättä?

Ei tarvitse ryhtyä bloggaamaan, mutta kommentoida, seurata, tykätä ja jakaa itseään kiinnostavia artikkeleita eri kanavissa, näkyä ja olla olemassa omana aitona itsenään – opetella, tutustua. Ja vielä yksi havainto: täällä on helppo huudella ja olla ilkeä, mutta kenen etua se ajaa? Ja vastuu seuraa sinua myös verkossa. Kokeileppa antaa itsestäsi jotain positiivista, tuoda jotain – edes pientä – lisäarvoa erilaisissa verkkokohtaamisissa, se on jo paljon haasteellisempaa kuin tyhjänpäiväinen tölkkien kolistelu.

Ei tämä ole mikään juhlapuhe, mutta silti kiitos #V siitä alkurohkaisusta, jonka saattelemana tälle tielle lähdin. En ole katunut!

 

Advertisements