Rytmihäiriö – vanhat keinot nykymaailmassa, totesi tänään Kirsi Piha. Kaikki tapahtuu tässä ja nyt, ollaan kärsimättömiä ja reagointiaika kaikkeen tekemiseen on olematonta. Tykkäsimme tai emme, maailma nyt vain on muuttunut ja vaatimukset sen mukana. Kaikkialla ollaan asiakaspalvelun hetkissä kiinni ja sen vaikutukset ovat suuret – niin hyvässä kuin pahassa. ”Reagointiaika on olematon. Kun tuulettimeen osuu tavaraa, maailma tietää sen heti. Ihminen haluaa somessa vastauksen 10 minuutissa”. Raakaa faktaa. Ei ihme, että yritykset kärsivät rytmihäiriöistä, miten ihmeessä vastata kaikkeen tähän markkinan huutoon? Mahdollisuudet ja uhat eivät synny vain arkisin ja virka-aikana.
Monta monessa. Someen ja 24/7 -tarpeeseen on tietty helppo nostaa käsi ylös ja huutaa isosti HEP – Täällä Ollaan! 24/7 -tiimi, joka valvoo isoveljen lailla webissä tapahtumaa ja reagoi. Kerro mitä, miten ja missä vain haluat että toimimme. Mutta oikeastaan sekään ei ollut se mikä eniten jäi lennokkaasta ja miellyyttävästä Kirsi Pihan esityksestä mietityttämään.
Kommunikointi, viestintä.. Isoja sanoja, merkittäviä tekoja. Kommunikoinnin puute on pelkuuruutta – kuinka oikeaan Kirsi osuukaan. Ei tarvitse miettiä kovinkaan kauan esimerkkejä, kun niitä löytyy – ainakin minulta myös, ikävä kyllä, omasta takaa kuin julkisuudestakin (ja toki, case Särkänniemikin käytiin läpi). Ja toisaalta, myös siinä kohden, kun sitä tavaraa osuu tuulettimeen, varsin usein rohkea ja avoin sitten kuitenkin selviää tapahtumasta kuivin jaloin verraten siihen tahoon, joka ei reagoi mitenkään. Myös hämmentävän tutulta kuulosti se, kuinka suomalaiset yritykset pelkäävät toimittajia – miksi? Toimitukselliseen sisältöön et pysty vaikuttamaan, näet ehkä otsikkotasolla mitä on tulossa, mutta muuten joudut jännittämään ja lukemaan tekstin vasta muiden joukossa. Kun ostat Hesarista etusivun ja maksat siitä maltaita, tiedät tasan tarkkaan kyllä mitä saat? Olisiko siinäkin rohkeuden puutetta, en tiedä, väittäisin jopa tyhmyydeksi?
Viekö epäonnistumisen pelko kyvyn kommunikoida? Etkö uskalla tarttua houkuttelevaankaan mahdollisuuteen, peläten että herätät nukkuvaa karhua, joka voikin tehdä jotain ikävää, viedä keskustelua hallitsemattomalle alueelle? Pelko epäonnistumisesta vie voiton mahdollisuuksista, surullista, mutta niin totta. Rohkea rokan syö – kuinka oikeassa taas sekin vanha sanonta on!
Hyviä ajatuksen herättäjiä tälläiset oman alansa asiantuntijan puheenvuorot. Monelle varmasti itsestään selvyyksiä ja ”tiedetään tiedetään”-juttuja. Silti, aion katsoa tämän esityksen vielä nauhalta, jos se joskus jossain julkaistaan.
Artikkelikuva Kirsi Pihan esitysmateriaalista 7.9.2016/ Yhteys2016