Olipa kerrassaan virkistävää lukea Ässien toimitusjohtajavalinnasta. Nainen! Ja niin keskelle miehistä urheilumaailmaa. Onnea Ässät!! Lehdestä lukemani mukaan Ässät haki toimitusjohtajakseen ihmisläheistä muutosjohtajaa ja rautaista bisnesosaamista. Hakuprosessin aikana lopulta valituksi tullut Eeva Perttula osoittautui hakijoista ylivoimaisesti parhaaksi – Toivon paljon onnea ja menestystä Eevalle haasteelliseen tehtävään! Minä uskon, että erinomainen valinta.
Olin viikolla kokouksessa, jossa käytiin läpi Paltan vuoden 2017 hallitus ja erilaiset työvaliokuntien kokoonpanot. Naisten vähäinen määrä sekä hallituksessa että valiokunnassa loisti kyllä läpi. Ainoastaan työmarkkinavaliokunta oli hyvin naisvoittoinen, johtuen ehkä siitä, että tässä ryhmässä tyypillisesti vahvasti edustettuna ovat hr-johtajat. Tämä naisjohtajien ja naishallitusjäsenten puuttuminen kokoonpanostahan ei ole missään nimessä vain Paltan haaste. Se leimaa niin Suomea kuin montaa muutakin maata eikä varmasti yhtä oikeaa ja hyvää ratkaisua tähän ole. On paljon puhuttu pakotetuista naiskiintiöistä, eikä sekään tunnu suoranaisesti oikealta ratkaisulta – valituksi kun pitäisi tulla aina paras henkilö, sukupuolesta riippumatta.
Olen silloin tällöin uhrannut ajatuksen sille mistä tämä kaikki juontaa juurensa. Onko äitiys tai haaveilu äitiydestä uran este? Miehet tekevät lapset, naiset saavat lapset. Onko naisten motivaatio edetä urallaan merkittäviin johtotehtäviin keskimäärin heikompi kuin miehillä? Ovatko naiset vaatimattomampia kuin miehet? Historian ja kulttuurin saatosta naisen asema on erityisesti Suomessa muuttunut hurjasti parempaan suuntaan eikä tämä enää tämä voi olla este edetä urallaan. Toki, on myös minun kohdalle osunut sellaisia miesjohtajia, jotka ovat suhtautuneet minuun heti oletusarvoisesti hieman epäammattimaisesti ja väheksyen, mutta onneksi näitä on vain marginaalinen määrä. Ja suurin osa miehiestä ovat olleet kohteliaita, fiksuja ja älykkäitä ilman pienintäkään sovinismisuutta! Poikkeukselliset huonot kohtelut pitää painaa roskapönttöön saman tein ja sivuuttaa ne vaikka sitten huumorin kautta – olen itse havainnut, että se on paras tie ohittaa tämä karikko. Sen lisäksi, että näyttää omat vahvuutensa.
Ei ole väärin valita perhettä uran sijaan. On sitten kyse naisesta tai miehestä. Ei voi myöskään olla väärin valita uraa perheen sijaan. Toisinaan itse koen, että ympäristö syyllistää tai ainakin vihjailee syyllisyyttä siitä, jos naisjohtaja ei ole se, joka vie pikku pilttiä päiväkotiin, jää kotiin lapsen sairastumisen sattuessa tai loma-aikaan. Miksi se olisi vain äidin tehtävä – eikö se ole jokaisen perheen oma valinta ja sovittava asia? Niin, Kirsi Piha on kirjoittanut erinomaisen kirjan nimeltä ”Äitijohtaja”. Se kertoo äitiyden ja perheen sekä työelämän yhteensovittamisesta, joka ei tokikaan aina ole ihan helppoa. Syyllistämisen sijaan kirjassa etsitäänkin ratkaisuja. Suosittelen lukemaan!
Naisjohtajien rintama on kasvussa, mikä on vain ja ainoastaan loistava asia. Myös kysyntä nimenomaan naisjohtajista on kasvanut, on huomattu että monimuotoisuus ja erilaisuus on vain rikkaus. Pikku hiljaa myös vanhankantaiset sikariporras-hallitukset jäävät taka-alalle. Työelämä muuttuu monella eri segmentillä, myös johto- ja hallitustyöskentely on kriittisesti muutoksen edessä. Se matka on jo hyvässä vauhdissa ja tehdään yhteistyössä kummankin sukupuolen kanssa!