Lasten suusta kuulee totuuden. Aina vaan. Kerroin ruokapöydässä miehelleni yhdestä työcasesta ja käytin sanaa esimies ja siihen viitaten myös naisen nimeä. Iltatähtemme Veikka viisvee keskeytti keskustelun ja sanoi: ”Äiti, ei hän voi olla esimies, kun on kerran tyttö”. Kesti hetken aikaa ymmärtää mistä nyt oikein olikaan kyse!
Jäin pohtimaan lapsen logiikkaa. Onhan tämä nyt varsin epäselvää kommunikointia, kun esimies onkin nainen. Ei ole itsestäänselvää viisivuotiaalle pojanviikarille, että esimies onkin nainen. Enkä ole aivan varma tuliko asia keskustelussa edes lopulta selväksi. Olen ollut aina varsin neutraali mies- tai naisnäkökulmiin, kun oikeasti sukupuolella ei ole minulle suurimmaksi osaksi asioista mitään väliä. Mutta kieltämättä Veikan ihmettelyn jälkeen tulin asiaa miettineeksi useamman kerran. Miksi emme voisi luopua vanhoista ja virheellisistä termeistä? Näitähän on suomenkielessä lopultakin paljon; esimies, luottamusmies, kirvesmies, asiamies, varusmies, virkamies, puhemies, jokamiehen oikeus …. Huhhuh, listahan on lähes loputon!
Samaan hengenvetoon lähdin miettimään nainen -loppuisia nimikkeitä. Niitäpä ei sitten tullut mieleen mitään, lopulta pohdinnan tuloksena kaksi: uranainen ja rotunainen. Niinpä. Nais-alkuisia löytyy helpostikin; naispappi, naisartisti, naisjohtaja, naislääkäri… Kuten huomaatte, aivan eri logiikka! Entäpä sitten ”mies muistiin” tai ”myyntimies paikallaan” vai olisiko kuitenkin syytä ottaa ”miehestä mittaa”..
Onko tällä sitten mitään merkitystä? Siihen on varmasti viisaampia henkilöitä vastaamaan laajemmin kuin minä. Vielä viikko sitten olisin itse vastannut kysymykseen, että ei ole. Nyt olen eri mieltä. On aivan turhaa luoda minkäänlaista sukupuoliviitettä asiayhteyden ympärille, missä sillä ei todellakaan ole mitään merkitystä! Vaikkakin arkikielessä monet mainituista termeistä ovatkin jo muuttuneet sinällään merkityksenään sukupuolettomiksi. Miksi siis emme käyttäisi jotain muita sanoja, kun rikas kielemme sen takuulla antaa myöden? Kaavoihin kangistuttu ja vähän vielä kuitenkin halutaan tällä tavalla osoittaa sitä kuuluisaa vanhaa perinnettä tai kaapin paikkaa?
Kaiken tämän myötä minulle alkoi syntyä vahva tunne, että meillä organisaatiossa taitavat esimiehet poistua kuvioista tulevaisuudessa kokonaan. Tilalle luodaan jotain muuta, ovat he sitten managereita, opastajia, suunnannäyttäjiä .. Mutta EI esi-ihmisiä eikä esihenkilöitä! Enkä usko kyllä esinaiseenkaan esimiehen rinnalle. Itseasiassa tätä muutosta voitaisiin aktivoida laajemminkin yrityksissä, poistetaan vanhat ja vääristyneet käytännöt. Luodaan organisaatioita, joissa oikeasti sukupuolella ei ole väliä. Haetaan tunnustusta tasa-arvolle myös tätä kautta! Puhumattakaan sitten virallisista tahoista kuten virkamiehet ja vaikkapa eduskunnan puhemies – eikö alkavana vuonna 2017 aika ole ajanut jo näidenkin ohitse?
Summa summarum: tehdään organisaatioista entistäkin tasa-arvoisempia, sellaisia joissa sukupuolella ei ole väliä. Haastan teidät kaikki mukaan aloittamaan sillä, että poistetaan esimiehet organisaatiokaavioista ja päivittäisestä työkielestä – mukana?
Artikkelin kuva: Joona Kotilainen