Tänä aamuna verkossa sivuttiin aihetta miksi mieluummin vaikenemme kuin tulemme julki ajatustemme ja näkökulmiemme kanssa?
Minulla ei ole mitään annettavaa
Uskomus siitä, että ei ole mitään kerrottavaa, mikä kiinnostaa yhtään ketään, on suuri negatiivinen voimavara. Suomalaiset olemme vaatimaton kansa ja pidämme mieluummin sitä kuuluisaa kynttilää vakan alla, kuin annamme sen tuoda valoa ja iloa kaikille. Jälleen kerran, muistakaa – lukija valitsee, onko mielenkiintoista luettavaa vai ei. Älä tyrmää itseäsi ennakkoon! Meillä jokaisella on tuhansittain ajatuksia, mielipiteitä ja paljon annettavaa – en tunne yhtäkään ihmistä, jolla ei olisi mielipiteitä, tunnetko sinä? Miksi et jakaisi sitä iloa myös verkossa, omalla tavallasi ja omien intressien mukaan?
Pelko epäonnistumiseen
Samaan liittyy vahva pelko epäonnistumiseen, mokaamiseen, itsensä ja koko oman yhteisönsä nolaamiseen. Ei kannata ryhtyä, koska mokaa kuitenkin. Mitä sitten? Hanhiniemen sanoin ”Muutkin mokaa!”.
Mitä ne muutkin sanoo?
Joka tapauksessa, olet missä tahansa ja teet mitä tahansa, aina on joku, joka ei pidä sinusta eikä arvosta mielipidettäsi. On heitä, jotka puhuvat selkäsi takana ja puukottavat minkä kerkiävät. Mitä sitten, anna heidän olla. Keskity niihin, joista saat voimaa ja energiaa, niihin, joille pystyt antamaan omana itsenäsi positiivista energiaa, ajatuksia ja näkökulmia! On hyvä tavoite tulla kaikkien kanssa toimeen, mutta kaikkia ei voi miellyttää. Et livenä, et verkossa.
Näköalattomuus mahdollisuuksiin
Mokaaminen, epäonnistuminen, pettymyksiä pettymysten jälkeen – kaikki nämä menevät sen edelle, ettei nähdä mitä mahdollisuuksia verkko on pullollaan! Etkö halua uusia mahdollisuuksia? Tuhansia ja taas tuhansia silmäpareja, mielenkiintoisia juuri sinulle sopivia yhteisöjä, mahtavia uusia verkostoja, järjetön määrä mahdollisuuksia tutustua uusiin ihmisiin. Sinulla on mahdollisuus osallistua avamaalla ensin omat ovesi avoimuuteen!
Omana itsenäsi sinulla on valtava määrä annettavaa ja vastaanotettavaa, kun vain rohkenet ja näet mahdollisuutesi suurempana kuin ne kaikki peikot ja kummitukset kaapissa. Anna palaa!