Olen ollut aina perso makeisille – Äh, siis ihan suoraan sanottuna karkille. Irtokarkit varsinkin, voi aah!! Salmiakki.. Turkin pippurit!!! No, suklaakin paremman puutteessa kelpaa. Eikä sitä syödä palaa tai yhtä namia, syödään sitten kerralla ja kunnolla; kaikki. Sehän tekeekin hyvää, hetkeksi ihana herkkutaivas, sitten paska olo ja joskus kaupanpäälle huono omatunto. Ja kunnon sokeripiikki, joka takuulla ei tee hyvää keholle. Ja taas muutaman päivän päästä uudelleen…. ei tee hyvää kenellekään, eikä varsinkaan ole mistään kotoisin! Mutta on sillä sokerilla koukuttava vaikutus, todella! Se on uskomaton voima. Kun antaa pikkusormen, vie kohta koko käden. Ainakin minulla! Ilmeisesti tämä on se selkein paheeni. Väitän, että sokeri olisi myrkkyluokituksella, jos se nyt keksittäisiin. Kiellettyjen listalla.
Tein taas stopin tälle, mikä mahtava päätös! Olen niin onnellinen siitä! Saa nähdä kestääkö se päivän, viikon, kuukauden vai vuoden. Lähes kaikesta noistakin on kokemusta. Mutta nyt voin tulla lukemaan blogiani, kun tiukka paikka tulee. Muistutan itseäni sokerin epäedullisesti vaikutuksista, varsinkin kun samaan aikaan tappelen verensokeriarvojeni kanssa. Mikä Idiootti!
On kummallista, kuinka nopeasti keho reagoi sokerittomuuteen, on virkeämpi ja kertakaikkiaan energisempi olo. Hyvin nopea vaikutteista. Ja suoraanhan se menee alkuunsa myös uniin – unen tarve vähenee ja sellainen ”tunkkaisuuden” tunne menee tosi nopeasti pois kehosta, tuntuu vireystasossa heti ensimmäisestä päivästä alkaen. Siis kaikkinensa vain positiivista. Miksi ihmessä tässä sitten on niin vaikeaa pysyä irti karkeista? Kohtuus kaikessa ei päde tässä asiassa minuun, en voi ottaa vain palaa tai yhtä karkkia silloin tällöin, sokeri saa heti koukkuunsa, keho vaatii lisää. Lopettaminen ja erossa pysyminen vaatii sitä luonteen lujuutta, tahtoa ja sinnikkyyttä! Kaikki muu on pelkkää turhan päivästä selittelyä.
Katsotaan kuinka tällä kertaa käy.