Olen kirjoittanut blogiani nyt reilun vuoden. Yrittänyt kirjoittaa säännöllisesti, asettamatta kuitenkaan mitään määrään sidottuja paineita – laadusta puhumattakaan! Kirjoittanut, kun on tuntunut siltä, aiheesta mikä nyt vain on tullut ”paperille”. Vuosi on ollut riittävän pitkä aika arvioimaan onko tässä ollut yhtään mitään järkeä. Onko?
Ihan ensin, kaikille, jotka pohtivat blogin aloittamista; älä aseta liian korkealle rimaa aloituksen suhteen itsellesi! Kirjoita vaikka ihan alkuun itsellesi, kunhan rohkenet tehdä sen julkisena. Mitä enemmän pohdit mistä voit kirjoittaa, mistä saat kirjoittaa, mistä kehtaat kirjoittaa, mistä osaat kirjoittaa – sitä varmempaa on, ettet saa yhtään mitään aikaiseksi, tai et ainakaan kovin montaakaan kirjoitusta. Kyllä yleisö sitten kertoo mitä ovat pitäneet kirjoituksistasi, turhaan sinä sitä etukäteen arvioit. Pieni itsekritiikki on toki tervetullutta, mutta minun kokemukseni mukaan liika kriittisyys tuhoaa ja tappaa halun kirjoittaa julkisesti. Anna kaikkien kukkien kukkia vain!
Vuoden mittaan olen huomannut ilokseni, että kirjoituksiani on luettu – jopa sellaiset henkilöt ja sellaiset tahot, joita en olisi ollenkaan osannut ajatellakkaan. Se on ollut ehdottomasti suurin motivaattorini jatkaa! On voinut jakaa jotakin ventovieraidenkin ihmisten kanssa – se on jollain tapaa hassuakin. Ylipäätään se, että joku jaksaa lukea ja vielä tykätä tai kommentoida, on suurinta energiaani tähän hommaan. Ihan pilvissä leijun, kun joku JAKAA kirjoitukseni omassa twiitissään tai päivityksessään!
On selvää, että on myös lukijoita, jotka ovat pahoittaneet mielensä jostakin mitä olen kirjoittanut tai mitä olen asiasta ollut mieltä – sekin varmasti kuuluu tähän olennaisena. Vaikkei tarkoitukseni todellakaan ole loukata tai olla ilkeä. Kaikkea muuta. Kaipa tämäkin on jonkunlainen esiintymishalun nykyolomuoto, tulla julki. Raottaa askel askeleelta ehkä enemmän verhoa sivuun? Enhän kovin syvällisillä tai herkillä saati ihon alle menevillä aiheilla vielä olekkaan teitä viihdyttänyt tai kiihdyttänyt – saas nähdä tuleeko niiden aika vielä joskus? En osaa sanoa sitäkään.
Yli vuoden taipaleella olen saanut paljon uusia tuttavuuksia verkossa, verkostoitunut – sitä on tietysti vaikea arvioida millainen merkitys blogilla on, mutta tuskin se ainakaan on vähentänyt verkoistoitumishaluja – toivottavasti ei! Verkon sidosryhmät on nykyään bisnesmaailmassakin haluttua tavaraa. Aina yhtä jännittävää on, kun ventovieras ihminen sanoo tuntevansa minut, ja se selviääkin sitten että hän ”tuntee” minut näistä kirjoituksista tai toki somesta muuten. Se, onko tällä ollut mitään kaupallista vaikutusta, on vaikea arvioida – suoraa linkitystä siihen tietoon ei ole olemassa.
Olen myös päässyt mukaan yhteen huikean hienoon kirjaprojektiin. Uskon, että ilman blogikirjoituksiani en olisi tässä mukana. Mahtavaa – ihan kokonaan uusi kokemus, joka toivottavasti konkretisoituu syksyn mittaan!
Kyllä – lähtisin uudelleen, jos nyt olisin tekemässä päätöstä aloitanko blogin kirjoittamisen! Tämä on ollut antoisaa, terapeuttistakin, jossain kohden jännittävääkin. Ihan alkumetreillä jopa pelottavaakin, sitä tunnetta ei enää aikoihin ole ollut. Kaikkinensa motivoivaa! Ja joskus raadollista, jolloin on joutunut tsemppaamaan itsensä uudelleen kirjoituskuosiin.
Vielä kun oppisin paremmaksi :
- tilastoimaan ja analysoimaan kirjoitusten sisältöjä ja otsikoita, vaikutuksia
- olemaan edelleen avoimempi, rohkeampi
- keräämään kirjoitusten ideoita talteen
- syventämään sisältöjä ammatillisiin asiakokonaisuuksiin – kuitenkin vielä mielenkiintoisesti
- miettimään ETUkäteen kirjoituksen sisältöä ja ydinviestiä
Aivan, tässähän sitä taas työsarkaa seuraavaksi vuodeksi!