Kesätehtävä: etsi (vähintäänkin) kymmenen virhettä!
Palaveri alkamassa, tiukka kalenteri ja varattu tehokkaat 45 minuuttia aikaa myyjälle vakuuttaa edustamansa yrityksen palvelu, jotta varmasti kiinnostun ja mahdollisesti päädyn asiakkaaksi. Kello tikittää, istun jo valmiina neukkarissa, myyjää ei näy eikä kuulu. Kymmenen minuuttia yli sovitun ajan, hän vihdoin purjehtii paikalle – ei pahoittele, ei selittele, saapuu kuin olisi saapunut ajallaan. Oli tainnut ulko-ovella vetää vielä viimeiset hermosauhutkin.
Kahvit kuppiin ja asiaan. Myyjä alkaa kertoa itsestään ja sivuaa myös virkansa puolesta yritystä ja palvelua. Puhuu yleisesti, samoja asioita joita olen jo voinut lukea heidän nettisivuiltaan. Odotan, koska alkaa yksityiskohtaisempi tarvekartoitus tilanteestani ja tarpeestani. Se ei kyllä nyt tämän myyjän kohdalla ole mahdollista, minkäänlaista ennakkoperehtymistä tilanteeseeni ei ole tehty, valmistautuminen on tainnut jäädä muiden kiireiden alle, joskus voi niin käydä. Olin ajatellut, että voisimme keskustella vielä tämän palaverin aikana ratkaisukeskeisesti, mutta aina ei voi näköjään voittaa, edes mahdollisena asiakkaana.
Myyjällä soi puhelin, johon hän vastaa. Tietysti, sehän saattoi olla paljon tärkeämpää kuin minun asiani. Tai ainakin mielenkiintoisempaa.
Aika päättyy, minun on pakko lopettaa, myyjällä ei tunnu olevan mihinkään kiire. Hän olisi mieluusti vielä kertonut tulevan viikonlopun lomamatkastaan, jota on kovasti odottanut. Ei kiinnosta jatkaa, ja lisäksi aika todellakin loppuu. Sovimme, että myyjä palaa ensi tiistaina asiaan, tekee ratkaisuehdotuksen palvelusta sähköpostitse ja soittaa perään, jotta voimme käydä ehdotuksen läpi.
Viikonloppu vierähti välissä, alkuviikko tuli. Soitin keskiviikkona hänelle, asiallani kun oli hieman kiire. Ei vastausta, ei takaisinsoittoa. Niin tuli loppuviikko. Myyjästä ei kuulunut mitään, paitsi sitten perjantaina lounasajan jälkeen tuli sähköposti. Tarjous oli epäselvää luettavaa, oudolla y-tunnuksella, nimeni kirjoitettu väärin ja ensilukemalla tuntui aivan väärään ratkaisuun pyrkivältä. Tämä tarjous ei vastaisi minun tilanteeseeni eikä näyttäisi tuovan siihen järkevää ratkaisua. Hintalappukin tuntui suurelta.
Iltapäivällä myyjä soitti, tervehti kovin tuttavallisesti esittelemättä itseään – tunsin kyllä. Kysyi olinko lukenut lähettämäni supertarjouksen – oli pakko vastata samoin kysymyksin; oletko Sinä lukenut lähettämäsi tarjouksen? Keskustelu päättyi, minulla oli kiire viikonlopun viettoon ja lisäksi toisen yrityksen selkeä ja ratkaisukeskeinen tarjous oli jo läpikäytynä sähköpostissani.
Myynnillisen elokuun odotusta!