Pieni ele – iso vaikutus (asiakaskokemusta torstai-illalta)

Eilen oli monella tavalla kummallinen päivä, mutta päällimmäisenä mielessä pyörii kolme erilaista asiakaskokemusta saman illan aikana..

Ensimmäinen, joka tapahtui ravintola Heinätorilla (vai torissa) Tampereella. Ihanan idyllinen miljöö, aina hyvä ruoka! Varasimme pöydän etukäteen ja ajattelimme, että jopa Robbie-iltana kaksi tuntia on ihan riittävä aika kahden hengen illalliselle, ehtisi hyvin. Kuten aina, Heinätorin ruoka oli nytkin hyvää, kanttarellikeitto loistava, nieriä ihan ok ja creme brulee –  sairaan hyvää! Palvelu oli ..hmm.. levottomalle sielulle tuskaisen hidasta, useamman kerran lasitkin tyhjinä ja todellakin, kahden tunnin pöydässä istumisen jälkeen minun oli pakko käydä sanomassa, että saisimmeko menusta nyt jälkiruuat, kun alkaa hirttää aikataulu kiinni. Mitä tapahtuikaan? Tarjoilija toi jälkiruuat sukkelaan pöytään ja koko tilanteen kyllä kruunasi paikan isäntä, joka hiippaili perässä ja sanoi: “Oletteko menossa Ratinaan, hän voisi kyllä heittää teidät autolla, että ehditte!”. Pieni, yksi lause, yksi huomionosoitus ja koko tilanne oli pelastettu. Emme tarvinneet kyytiä, oma auto oli nurkalla, mutta koko illan fiiliksestä jäi kuitenkin vain ja ainoastaan hyvä mieli. Ilman isännän huomiota olisi voinut tilanne olla toinen. Pieni ele – iso tunne, iso merkitys, käänsi aivan selkeästi asiakaskokemuksen positiiviseksi!

No sitten, näin suomalaisittain toinen outo ja yllättävä käänne tapahtui Ratinassa. Meillä oli liput c-katsomossa hyvin alarivillä. Istuttiin paikallemme ja todettiin, että onneksi ei olla tämän lyhyempiä, ei nimittäin niin alhaalta näkisi sitten yhtään lavalle, kenttätasanteella olevat olutteltat olivat niin komeasti edessä. Eipä siinä surkuttelu auttanut, ajateltiin, että ryhti-istuntohan on terveellistä ja hyvä keikkahan tässä joka tapauksessa tulee. Ja simbsalabim, paikalle saapui järjestävän tahon daami kysyen, että paikkanne ei taida olla ihan priimaa. Jopa vaatimaton suomalainen tunnusti, että no ei ollut, ei. Mutta seuraavassa käänteessä oli, daami antoi vaihtoehdoksi siirtyä a- tai b-katsomon puolelle, paikoille joista näkyvyys lavalle olisi erinomainen tai no.. ainakin hyvä. Saimme vielä neljä vierekkäistä paikkaakin järjestymään, jotta koko seurue näin ollen sai uudet istumapaikat. Bueno – hienosti huomioitu kaiken kiireen keskellä, hienosti hoidettu! Kiitän! Ja olihan se Robbiekin aika ihku.

Se on kuulkaa oikeasti aika pienestä kiinni, että voidaan tehdä hyvä asiakaskokemus. Tai pilata kaikki. Aitous, huomioonottaminen, välittäminen ja juuri siinä hetkessä oivaltaminen, reagointi! Toimii tässäkin lajissa.

Ja täytyyhän sitä vähän natistakin… Montako vuotta Ratinassa on järjestetty isoja tapahtumia? Koska onnistuttaisiin keksimään ratkaisu tolkuttomaan jonottamiseen? Erityisesti tietysti juomapisteisiin. Ratinan jonotus lienee jo legendaarista – se ei pettänyt eilenkään illalla!

 

 

Advertisements