Siirry suoraan sisältöön

Kasvua vaikka väkisin?

Kieltämättä olin järkyttynyt uutisesta, jossa kerrottiin että suomalaisten PK-yritysten kasvutavoitteet ovat varsin vaatimattomia – 49% ilmoitti markkina-aseman säiltyksen riittäväksi tavoitteekseen. Voimakasta kasvua haki 9%, kohtalaista kasvua 36% ja ei kasvua ollenkaan 6%. Artikkeli tarkemmin täällä.

Minulle on ollut kovin selkeätä, että yrityksen tahtotilan tulee olla kasvu. Ei markkina-aseman säilyttäminen vaan kasvu. Hyvin mustavalkoisesti olen ajatellut, että tietenkin _kaikki_ ajattelevat näin, _kaikki_ tahtovat kasvua. Muutoin ei ole tekemisessään tosissaan, muutoin ei paiski töitä johtajana tarpeeksi. Näinkö todellakin on? Hieman asiaa pohdittuani tarkemmin, huomaan, että itseasiassa ympärilläni – hyvin lähelläkin – on pieniä yrityksiä, jotka haluavat tehdä työnsä hyvin ja säilyttää olemassa oleva asemansa. Ei kasvaa. Ei laajentua. Kunhan pinnistelevät, tekevät töitä, että pitävät nykyisen tasonsa. Pakottaa miettimään, että miksi ihmeessä se olisi kiellettyä tai epäonnistujan merkki? Miksi kaikkien pitäisi suunnata tähtäin ”voittajaksi”, ”suurimmaksi”, ”kauneimmaksi”? Miksi se vain olisi tavoiteltavaa?

Tämä konkretisoituu minulle erittäin hyvin yksityisyrittäjänä toimivan mieheni yrityksen kautta. Yritys on toiminut kymmenen vuotta, työllistänyt yrittäjän itsensä ja yhden työntekijän – satunnaisesti jokusen muunkin. Se riittää. Se pitää leivässä kiinni. Kasvuhakuisuus vaatisi paljon suunnittelua, toisenlaista osaamista, lisää voimavaroja ja erilaisia resursseja, investointeja. Itseasiassa koko tekemisen organisointia, suunniteltua johtamista toiselle levelille, kasvun tielle. Ja myös rutkasti riskinottokykyä. Selkeästikään kaikkeen tähän satsaaminen ei motivoi riittävästi. Riittää, että työllistyy, saa laskut maksettua ja leivän päälle voita. Riittää, että tekee työnsä hyvin ja pitää asiakkaat tyytyväisenä. Ilman sen suurempia juhlavia tavoitteita ja menestyksen tähtikimalletta.

Liputan kasvuhakuisuuteen, liputan menestyksen tielle, liputan voittamisen tahdolle! Mutta itsesiassa, en liputa sille, että kaikkien olisi pakko kasvaa tai haluta kasvua. Onko paikoillaan pysyminen yhtäkuin jämähtämistä – tuhoaako se yrityksen vuosien varrella? Se vaara on olemassa. Joskin se vaara on olemassa myös kasvuntiellä.

Kasvu vaatii voimaa, resursseja, osaamista ja riskinottokykyä – kasvua täytyy haluta, sitä ei voi pakolla tehdä.