Arvojen sopeutumiseläke

Kansanedustajan sopeutumiseläke. Onko käsittämättömämpää laillista päätöstä olemassakaan? En aivan heti keksi. Ja mua ei kiinnosta näiden ihmisten “pennosten” siirtyminen omaan pussiini vaan haluaisin näiden rahojen siirtyvän vaikkapa nuorten tai pitkäaikaisten työttömien työllistämiseen mahdollistaviin tekoihin. Joka tapauksessa keksin nanosekunnissa kymmenen parempaa ja oikeudenmukaisempaa käyttötarkoitusta kuin kansanedustajan sopeutumiseläke! Kansanedustaja on tyypillisesti vielä henkilö, jolla on täysi mahdollisuus työllistyä sekä mielekkääseen että hyvään ansiotuloon mahdollistavaan työhön. Miksi kannustamme sopeutumiseläkkeellä jäämään kotiin – ainiin, sopeutumiseläkettähän voin ansaita, vaikka olisi tuloja muualtakin..  Kansanedustaja, joka on valittu eduskuntaan toimimaan kansan parhaaksi. Ei perkele, pistää muuten ihan vihaksi – harvoin näin voimakkaasti, että ihan kirosana kirjoitettuna pääsee.

Pari poimintoa verkosta:

“Pitkään kansanedustajana olleen entisen ministerin sopeutumiseläke voi olla jopa 5 000-6 000 euroa kuukaudessa. Yksi tällaisista henkilöistä on kokoomuksen entinen kansanedustaja ja ministeri Suvi Lindén, 55……….

Iltalehti haastatteli Lindéniä reilu viikko sitten. Lindén kertoo auttavansa startup-yrityksiä vapaaehtoistyönä, mutta ei ole sijoittanut sopeutumiseläkettään niihin. Päivätöihin Lindénillä ei vaikuta olevan kiire.

– Ainakin omalla kohdallani soveltuvat työt ovat Helsingissä ja itse asun Oulussa, hän sanoi.”

Eduskunnassa vuonna 1995 aloittanut Lindén putosi eduskunnasta kevään 2011 vaaleissa ja on ollut sopeutumiseläkkeellä siitä asti.” Lähde tässä linkissä

“Yksi sopeutumiseläkkeeseen liittyvistä epäkohdista on yritystoiminnasta saatavat pääomatulot, jotka eivät vaikuta eläkkeeseen millään tavalla.

Entinen kansanedustaja voi nostaa osinkoja vaikka miljoona euroa vuodessa ja saada silti sopeutumiseläkkeensä täysimääräisenä.

Eduskunnan varakkaimpiin kansanedustajiin kuuluneella kokoomuksen Anne Holmlundilla (2002-2015) on merkittävä määrä sijoitusvarallisuutta, mutta sopeutumiseläkkeensä entinen sisäministeri saa täysimääräisenä.  …..

Holmlundin tulot olivat vuosina 2009-2015 yhteensä 1,3 miljoonaa euroa, josta ansiotulojen osuus oli 738 000 euroa ja pääomatulojen osuus 574 000 euroa. Holmlundin tulot olivat keskimäärin 187 000 euroa vuodessa. Viimeksi vahvistetussa verotuksessa Holmlundin tulot olivat 124 000 euroa. Kevan mukaan 53-vuotias Holmlund on nostanut sopeutumiseläkettä huhtikuusta 2015 asti.

Holmlund toimi kansanedustajana 13 vuotta, joten hänen sopeutumiseläkkeensä sijoittunee 4 000-5 000 euron haarukkaan. Holmlund voi halutessaan jatkaa eläkkeen nostamista aina vuoteen 2029 asti.

Holmlund ei halunnut kommentoida asiaa Iltalehdelle. ” ” Lähde tässä linkissä

Valitettavasti esimerkkejä löytyy liuta lisää. Halutessasi tutustua asiaan lisää, tässä linkissä on kaikki kesällä 2017 sopeutumiseläkettä ja sopeutumisrahaa saaneet henkilöt.

Toki myös toisin tehtyjä ratkaisuja löytyy, hienona esimerkkinä löytyy Timo Kietäväinen: “- Jäin eduskunnasta vapaaehtoisesti ja minulla oli muistaakseni noin puoli vuotta ennen kuin uusi työ alkoi. Silloin pohdin asiaa, mutta jätin sen (eläkkeen) nostamatta, Kietäväinen kertoo. – Nämä ovat myös jokaisen omia eettisiä valintoja ja tämä oli oman eettisen pohdiskeluni tulos. En kokenut sitä oikeaksi kohdallani.”

On vaikea ymmärtää millaisia ajatuksia yksittäisellä ex-kansanedustajalla päässä jyllää, kun tiedostaa ettei todellisuudessa tarvitsisi sopeutumiseläkettä enää mihinkään. Ymmärrän, että onhan kyse rahasta, jonka on laillisesti oikeutettu ottamaan vastaan, eli ei rikollista tai laitonta rahaa siinä merkityksessä kuin juridisesti ajatellaan. Mutta entä sen tarkoituksenmukaisuus ja tarpeellisuus? Eikö se ole myös sopeutumiseläkkeen yksi peruste – mihin tarkoitukseen sopeutumiseläke on tarkoitettu? Voiko elää omatunto puhtaana, jos samanaikaisesti nostaa muita tuloja satoja tuhansia euroja, voiko silloin ajatella, että on oikeutettu sopeutumiseläkkeeseen? Millä sen itsellensä perustelee? Ilmeisesti vain sillä, että lainkirjan mukaan on siihen oikeutettu.

On olemassa arvoja ja arvomaailmoita. On helppoa sanoa olevansa arvojohtaja tai elävänsä arvojen mukaisesti. Paljon vaikeampaa on todentaa, että arvoilla on jokin merkitys ja että on valmis elämään arvovalintojen mukaisesti. Eikä tämä koske pelkästään kansanedustajaa ja sopetumiseläkettä, vaan jokaista meistä. On nimittäin todella paljon helpompaa moittia muita tekemistään valinnoista, kuin tarkastella itse omaa tekemistään. On helppo syyttää ja osoitella, mutta entäpä jos katsot itseäsi rehellisesti peiliin ja kysyt: Toiminko minä kuten arvot minulle kertovat? Luonko arvoja joita en aiokkaan toteuttaa, mutta oletan että muut niin toimivat?

 

 

Advertisements