Teen työtä elääkseni vai elän tehdäkseni työtä?

Minua on aina kiinnostanut ihmisten käyttäytyminen ja siinä erilaisuus. Miten meidän jokaisen elämä kietoutuu erilaisia reittejä pitkin omannäköiseksi draaman kaareksi. Mitä tekijät yksilössä vaikuttavat käytökseen eniten, miksi kukakin toimii niin kuin toimii. Se on kiehtova kokonaisuus, vaikka en edelleenkään kaikkea ymmärrä. Jokainen yksilönä, ei oikeaa tai väärää. Se on myös mielenkiintoista miten ihmiset suhtautuvat erilaisuuteen – ei vain sukupuoleen, ulkonäköön, kansalaisuuteen, vaan ylipäätään tapaan suhtautua erilaiseen elämään, arvoihin, kiinnostuksen kohteisiin. Mikä kenellekin on tärkeintä, miten elämässään ajan käyttää. Kuka siihen on vastaamaan mikä on oikein tai väärin?

Vanha klisee “Teen työtä elääkseni” muodostaa erinomaisen lähtökohdan siihen miten erilaisia me todellisuudessa olemme. On ihmisiä, jotka astelevat töihin joka ikinen päivä, suorittavat täsmällisesti 8 tuntia työtä päivittäin, viisi päivää viikossa, yksitoista kuukautta vuodessa – seuraavat kymmenet vuodet. Ovat poissa, kun sairastavat, ovat paikalla kun ovat terveinä. Toiset heistä naama perusilmeellä,  pakko pullana,  toiset  nauttien ja työstään pitäen. Tietenkin vaikuttajina yksilön lisäksi työkaverit, työn sisältö ja työpaikan ilmapiiri. Päivästä toiseen työpäivä suoritetaan ja odotetaan hetkeä, kun työpaikan ovi laitetaan kiinni ja ELÄMÄ alkaa! Työtä tehdään, jotta voidaan elää.

Ja äärilaidassa toinen ryhmä, joka nauttii työstään, intoutuu siihen jopa niin, ettei oikein muista kummassa piti elää – työssä vai vapaa-ajalla – näiden kahden ero saattaa jopa olla hyvin häilyvä. Tämä ryhmä joutuu varmasti tekemään töitä sen eteen, että työssä vietettyä aikaa pitää jopa rajoittaa tai vähintäänkin muuta aikaa vaalia. Uskon, että tällä ryhmällä suurin vaikuttaja on yksilö itse. Koska tämän ryhmän jäsenet eivät työskentele työn parissa, jossa ei ole imua, jossa ei saa sitä tyydytystä mitä työnintoilija työssään tarvitsee – kullakin erilaiset “kiksit”. Nämä ihmiset ottavat hatkat, kun työ alkaa tuntua työltä. Kun tyydytystä työstä saa enää vain palkkapäivänä. Luultavasti tämän ryhmän jäsenille Lotto-voitto ei tarkoittaisi suoraan työstä luopumista.

On turhaa väittää, että jokainen työntekijä löytyisi näistä jommasta kummasta ryhmästä. Tai, että vain toinen ryhmä olisi oikea tapa. Mutta on hyvä tunnistaa, erityisesti työnantajana, mikä yksittäiselle henkilölle on tärkeää, mitkä asiat häntä motivoivat, miten hän suhtautuu työhön ja elämään. Jos asetat suuria tavoitteita ja vastuita henkilölle, “jolle riittää vähempikin onnelliseen elämään”, on ristiriita ja soppa valmis. Tai jos jätät vastuuttamatta intohimoisen työstä nauttijan, saat nopeasti yhden ex-työntekijän.

Olen useasti sanonut, että tunne asiakkaasi, tiedosta heidän tarpeensa. Täsmälleen samoin sanoin – tunne työntekijäsi, tiedosta heidän tarpeensa. Suuri viisaus, joka on helppo sanoa, mutta vain harvat pystyvät sen hyvin toteuttaa.

 

 

 

Advertisements