Intohimo työelämässä on välttämätöntä – vai onko sittenkään?

Puhutaan työn imusta, intohimosta tehdä työtä. Mikä merkitys intohimolla on? Intohimosta löytyy paljon runoja, romaaneja, lauluja ja sanontoja. Sanontoja kuten;

“Suosituin intohimo on aina ollut kosto.”

Kuka kostaisi, kuka tekisi mitään pahaa, ellei siihen olisi voimakasta tarvetta, tunnetta, intohimoa suunnitella moinen teko? Intohimo aikaan saa paljon pahaa, tiedetään sotia, vallankumouksia, barrikaadeja, mellakoita. Intohimo asiaan, intohimo näyttää oma mielipide ja tunne, välittämättä mistään muusta.

Pitääkö työelämässä edes tavoitella intohimoa? Eikö työssä riitä, että suorittaa, hoitaa hommansa? Minulla on vakaa usko siihen, että intohimon kautta myös työelämän suurimmat onnistumiset, suurimmat voitot saavutetaan. Ja se antaa niin tekijälle kuin koko yhteisöllekin mahdottoman suuren voimavaran, jota ei tulisi hetkeäkään aliarvoida. Paljon vaikeampaa onksin sitten etsiä keinot, miten intohimon kulttuuri työelämässä syntyy?

Itselleni on selkiytynyt intohimon merkitys. Se on valtava osa onnistumisen kivijalkaa, kivijalka jonka päälle voi rakentaa aivan millaisia pilvilinnoja tahansa. Tottakai meillä jokaisella on paljon työtehtäviä, arkisia askareita, joita on vain pakko tehdä, suorittaa, ilman sen suurempia tunnetiloja. Ja sitäkin se hyvä työelämä on. Mutta todellisia suuria onnistumisia tehdään tunteella, flowlla ja intohimolla. Se on työn imua, jossa aika ja paikka hämärtyy, into saavuttaa tavoite ja päästä maaliin on kirkkaimpana mielessä. Silloin laitetaan jokainen solu, idea ja osaamisenripe käyttöön – vielä kertaalleen ja kertaalleen!

Mistä intohimo rakentuu? Minä uskon, että kaiken alku on, se että tunnistaa itsessään motivoivat tekijät. Mikä on työssä tärkeää, mikä sytyttää? Mitkä hetket palkitsevat eniten? Voinko näyttää näitä taitojani työelämässäni? Ja ehkä kaiken ensimmäisenä, koetko että intohimo työssä on sinulle tärkeää? Väkisin ei intohimo syty.

En usko, että intohimoista työkulttuuria voidaan rakentaa sormia napsauttamalla tai hallituksen päätöksellä. Se syntyy paloista. Se syntyy aidosta halusta, oikeista teoista. On varmasti helpompaa sanoa mikä rikkoo intohimon rippeet; välinpitämättömyys, pelko, epävarmuus. Intohimo vaatii ympäristön, jossa epäonnistumisille on tilaa. Ympäristön, jossa avoimuus ja rehellisyys on joka päiväistä viestintää. Intohimolle pitää antaa myös tilaa kasvaa ja esiintyä, sitä ei saa piilottaa tai peitellä. Intohimo valtaa, kun annetaan mahdollisuuksia onnistua, annetaan mahdollisuuksia vaikuttaa, annetaan mahdollisuuksia kehittää ja ideoida. Annetaan mahdollisuus iloita, nauttia hyvistä suorituksista.

Lopultakin intohimoinen kulttuuri on minkä tahansa työpaikan erinomainen tavoite, erinomainen päämäärä. Voisimmeko tätä intohimoista kulttuuria lähteä rakentamaan intohimoisesti eteenpäin?

Advertisements