Onpa ollut raskas puolitoista viikkoa takana. Pikku miehen sairastelu äityi keuhkokuumeeksi. Suunnaton huoli ja tietysti huonosti nukutut yöt lisättynä työasioihin oli kyllä kohtuullisen kova koettelemus. Ja alkoi pahin helpottamaan, kun löytyi vihdoin oikea lääke, joka näyttää purevan keuhkokuumeeseen. Tai niinkuin lääkäri sanoi ”tämä on nyt sitten koululaisten pöpöihin tarkoitettu lääke, se aiempi oli sellainen eskarilaisten lääke”.
Tästä reilusta viikosta syntyi pari asiaa mistä olen kiitollinen;
1) suomalainen lääketiede ja ylipäätään terveydenhuolto
2) työnantaja ja tehtävät, joka mahdollistaa työn tekemisen ajasta ja paikasta riippumatta
Tälläisinä hetkinä sitä oikeasti on kiitollinen siitä, että terveydenhuolto on ammattimaista ja lääkkeitä sekä hoitoa saa. Tässä tapauksessa vielä erityiskiitos Pohjola Sairaalaan, jossa oikeasti koko ketju toimii kuin se kuuluisa junan vessa. En tiedä miten asiakaskokemusta tässä ympäristössä voisi paremmaksi kehittää – laadusta ja ammattitaidosta puhumattakaan.
Tälläisinä hetkinä sitä on aidosti kiitollinen myös siitä, että voi vaikuttaa oman työpäivänsä kulkuun ja sisältöön niin paljon, että tälläisenäkin poikkeusaikana pystyy hoitamaan työnsä vähintäänkin riittävästi. Jokunen tapaaminen oli pakko siirtää toiseen ajankohtaan, mutta sekin on itseasiassa aika pieni juttu ja toisaalta myös harvinaisen normaalia toimintaa nykypäivän hektisessä työelämässä.
Omakohtaisenkin kokemuksen myötä, nousee myös entistä enemmän pinnalle se näkökulma, miten meilläkin voisimme muuttaa tapojamme toimia, jotta voisimme mahdollistaa entistäkin paremmat mahdollisuudet monimuotoisen työn tekemiseen. Se on varmasti kaikkien osapuolten aito etu.