Sopeutujat

Jo ammoisina aikoina ne eliöt ja eläinlajit säilyivät hengissä ja kykenivät jatkamaan sukua, jotka sopeutuivat ympärillä olevaan muuttuneisiin elinolosuhteisiin. Populaation jäsenet korvautuivat peräkkäisissä sukupolvissa jälkeläisillä, joiden vanhemmat olivat paremmin sopeutuneet selviytymään ja lisääntymään ympäristössä, jossa luonnonvalinta tapahtuu. Ehkä hieman raflaava alku siirtää katseet dinosaurusten aikakauteen, mutta tunnussana on SOPEUTUA.

Työelämän muutos on selvää ja tätä päivää. Vähintäänkin se, että työelämä ON muuttunut. Se miten se tulee muuttumaan tulevaisuudessa ei ole kenellekkään meistä vielä itsestäänselvyys. Tunnistamme, että työntekeminen on muuttunut, johtaminen on muuttunut, ansaintalogiikat ovat muuttuneet, alustat ovat muuttuneet, voisiko siis sanoa, että kaikki muuttuu ottamatta yksilöimättä kantaa mihin ja miten tai milloin?

Kuka tässä muutoksen jatkuvassa myllerryksessä pärjää, selviytyy hengissä ja kykenee “jatkamaan sukua” – jos tätä termiä voidaan yritysmaailmassa näppärästi käyttää. Minusta vastaus on yksiselitteisen helppo – parhaimmat sopeutujat.

Sopeutuja ei ole henkilö, joka mukisematta nielee kaiken, sanomatta omaa mielipidettään tai edes tunnistamatta mielipidettään. Sopeutuja ei ole joo joo -henkilö, joka tekee kaiken, kuten pomo käskee. Sopeutuja on henkilö, joka haluaa ymmärtää muutoksen tarpeellisuuden, kyseenalaistaa, vuorovaikuttaa, omaksuu ja ryhtyy etsimään ratkaisukeinoja, miten omaa toimintaa pitää muuttaa, jotta yhteiset ja myös omat tavoitteet täyttyvät. Miten minun tulee jatkossa toimia, jotta sopeudun ympärillä olevaan ympäristöön.

Se, että kyky sopeutua on elintärkeää ei poista tietenkään johtamisen merkitystä, osaamista, esimiestyöskentelyä, palautteen antoa, tiedonjakamista, viestintää, vuorovaikuttamista – tai mitään muutakaan tärkeää työelämän osa-aluetta.  Sopeutuminen on osuus, johon vaikuttaa eniten henkilö itse. Päätös olla sopeutumatta tai yrittää sopeutua on omaehtoinen valinta. Ympäristö antaa siihen myös merkittävän osan, mutta pitää muistaa, että evoluutiossakin yksi sopeutumisen keino oli tarvittaessa vaihtaa ympäristöä.

Työelämä muuttuu. On yksiselitteistä, että tulevaisuudessa meillä on edessämme vaikeitakin päätöksiä, hankalia tilanteita, varmasti myös epäpäteviä pomoja, ikäviä työtehtäviä ja monen monta muuta sopeuttamista vaikeuttavia asioita. Mutta siltikin, yrittääkäämme pitää mielessä – sopeutuminen. Toiset oppivat ja omaksuvat asioita nopeammin, toiset hitaammin – ratkaisevaa tässä ei ole nopeus vaan tahtotila, haluatko olla osa muutosta vai kiinnipitää kaikesta totutusta siinä hetkessä turvalliselta tuntuvasta? Minä uskallan väittää, että tämä on oma valinta, halu sopeutua.

Advertisements