Irtisanomislaista

Syksy alkaa huolestuttavien uutisten myllerryksessä. Ammattiyhdistysliike on käynyt aktiiviseen ja todennäköisesti laajalti vielä etenevään taistoon hallituksen ajamaa irtisanomislakia vastaan. Matka on pitkä ja kivinen, sillä varsinaista lakiesitystäkään ei vielä taida olla loppuun asti kirjoitettu?

Pidän koko irtisanomislakia tietyllä tapaa jopa turhana uudistuksena, vaikkakin ehkä roolini ja työni puolesta minun odotetaan sanovan toisin. Tässäkin asiassa pidän silti tärkeänä sanoa, kuten asia minusta on – ei kuten sen oletetaan minun mielessäni olevan. Irtisanomislaki, joka helpottaisi nimenomaisesti työntekijöiden irtisanomista henkilökohtaisista syistä alle 20 hengen yrityksissä, on minusta teennäinen apu mihinkään aitoon, olemassa olevaan laajempaan ongelmaan tai haasteeseen. Meillä on olemassa olevat keinot, joiden avulla työnantajan on mahdollista irtisanoa työntekijä, jos sellaiseen nähdään tarvetta. Se vaatii luonnollisesti lain tuntemusta, oikeuksien ja velvollisuuksien ymmärtämistä ja myös konkreettista asioiden täytäntöönpanoa, joten ihan olkia kohauttamalla sitä työnantaja ei voi tehdä – mutta tuskin se olisi tarpeenkaan. Minusta nyt noussut kohu versus lain tuoma muutos eivät kohtaa toisiaan, vaakakupit eivät ole tasapainossa.

En ole kovin tarkkaan lukenut irtisanomislain muutoksen yksityiskohtia, vaikka siitä tietysti hahmotelma onkin julkisuudessa liikkunut. Käsittääkseni esitys on nyt parhaillaan virkamiesten ja poliitikkojen valmistelussa ja luonnollisestikin esitetyt työtaistelutoimet on tarkoitettu vaikuttamaan heidän päätöksentekoonsa. Harmillista tietysti on, että epätietoisuus ja mahdollisesti myös päätöksen viivästyminen (käsittääkseni tuolla eduskunnan pöydillä on muutama muukin “pikku juttu” kesken) saattaa aiheuttaa merkittäviä uhkia elinkeinoelämään erilaisin työtaistelun keinoin. Sitä pitäisi minusta välttää kaikin mahdollisin järkikeinoin, vaikkakin se sitten tarkoittaisi tästä lakimuutoksesta perääntymistä.

En ole vakuuttunut, että tällä mahdollisella lainmuutoksella olisi oikeasti relevantteja mahdollisuuksia vaikuttaa työttömyyteen. Kuinka moni yrittäjä todellisuudessa on sen vuoksi jättänyt palkkaamatta, ettei tiedä onko työntekijä sovelias työhönsä vai ei ja että irtisanomisen vaikeuden peikko on estänyt palkkaamisen? Ehkä moni. Ehkä jotkut. Ehkä harva. En tiedä.

Kiteytettynä näen tulenpalavan aiheen näin:

  • irtisanomisen voi hoitaa niin pieni kuin isokin yritys olemassa olevilla ja hyväksytyillä keinoilla nykypäivänäkin
  • työttömyyden parantamiseksi vaikutus pieni
  • kuuden kuukauden koeajalla on mahdollisuus selvittää työntekijän ominaisuuksia
  • mahdollisen lakipykälän tarkennus irtisanoa aiempaa kevyemmällä syyllä jättää edelleen paljon tulkinnanvaraa ja mahdollisia oikeuskäsittelyjä irtisanomisperusteista
  • työtaisteluilla emme saavuta mitään hyvää, sen sijaan menetämme paljon ja sellaista on nyt “turha” lietsoa

On myös ikävää, että tähän liittyen erityisesti lakimuutoksen vastustajien leirissä lietsotaan virheellistä tietoa tulevasta mahdollisesta muutoksesta – minusta erittäin likaista peliä, joka on omiaan lisäämään lietsontaa.

Toivon, että päätöksenteko tehdään järkiperustein, ei polittiisena valtapelinä. Jos joskus on kanta ollut erilainen, on mahdollista hyvien perusteluiden ja muuttuneen tilanteen vuoksi kääntää “kelkkaansa” ja antaa periksi – se jos mikä osoittaa fiksuutta.

 

 

 

 

Advertisements