Kiitos kuluneesta vuodesta – kaikille ja kaikesta. Niin niistä vaikeista hetkistä ja niiden tuomista kokemuksista kuin helpoista hetkistä tai onnistumisen iloista. Nimittäin, uskon edelleen ehkä hieman luterilaisella ajattelutavalla, että haasteet ja vaikeudet kasvattavat enemmän kuin onnistumisen hetket. Jos et milloinkaan aseta itseäsi tiukoille, et tiedä mihin todellisuudessa pystyt ja missä ovat rajasi. On helppo tunnustaa, että vaikeat ja ennenkaikkea ne _todella_ tiukat paikat eivät aina ole niitä mukavuusalueen tehtäviä, mutta kun niistä pääsee yli, haavoilla tai ilman, on taas yhtä kokemusta takuulla rikkaampi ja viisaampi. On myös helppo tunnustaa, että osa vaikeista hetkistä ei todellakaan ole haluttuja tai suunniteltuja, mutta sekin on elämän suola ja siihen tulee oppia. On myös helppo tunnustaa, että onnistumisia tarvitaan, ilman niitä vahvakin murenee.
Mitä minä odotan vuodelta 2019? Onnea, rauhaa ja rakkautta. Epäilemättä niitäkin. Jos sitten odotusarvoa pureskelee konkreettisempaan niin odotan tulevalta vuodelta Sidosryhmien kanssa onnistumisia. Mitä sillä tarkoitan?
Haluan onnistua paremmin viestinnässä ja vuorovaikuttamisessa niiden tahojen kanssa, joiden äärellä vietän aikaani. Se tarkoittaa avoimuutta, se tarkoittaa vuorovaikuttamista, länsäoloa, se tarkoittaa osallistamista. Se tarkoittaa niin organisaation sisäisiä sidosryhmiä kuin ulkoisiakin – tai ehkä unohdan vanhanaikaisen rajanvedon sisäisiin ja ulkoisiin ja haastan itseni siihen, että pystyn vuorovaikuttamaan ja osallistamaan sidosryhmiä yli rajojen, tiimien, organisaatioiden ja roolien. Se tarkoittaa myös sitä, että pitää kyetä löytämään mitä kysymyksiä ja haasteita sidosryhmillä on ja kyetä etsimään niihin vastauksia.
Minulla on unelma, se on unelma organisaatiosta, jossa ihmiset eri rooleissa tai sidosryhmissä uskaltavat aidosti vuorovaikuttaa, uskaltavat antaa äänensä kuuluviin, että se on arjessa luonteva tapa toimia. Organisaatiosta, jossa teot kohtaavat puheet, puheet, jotka voivat olla julkisia ilman koodikieltä tai pelkoa siitä, että paljastuu. Ymmärtää, että vain tärkeiden sidosryhmien kautta organisaatiolle annetaan oikeutus menestyä. Se vaatii paljon työtä, varmasti myös verta ja hikeä, joita ilman suuret muutokset eivät toteudu. Mutta olkoot se unelmani, jota kohden teet työtäni, haastan itseni tekemään asioita entistä paremmin! Eikä se päämäärä, vaan matka – siitä pitää nauttia.
Mahtavaa Uutta vuotta sinulle <3