Harvakseltaan käytän valtion rautatien palveluksia, mutta aina kun käytän, kiinnitän huomiota ilmiöön, joka saa niskakarvat pystyyn ja hämmästyksen aikaan. Miten huolimattomia ja ajattelemattomia ihmiset ovatkaan työasioiden käsittelyssä julkisissa tiloissa!
Eilen junaillessani kiinnitin oikein tarkoituksenmukaisesti huomiota siihen, kuinka moni läppäri oli ilman näytönsuojakalvoa. Voin sanoa, että reippaasti suurin osa. Siinä sitä sitten kukin voi lukea halutessaan näytöltä yritysten sähköpostit ja muut dokumentit. Voidaan toki sanoa, että mitäs katsot tai mitäs stalkkaat kenenkään asioita, mutta näinköhän yritysten tietoturvallisuusohjeissa otetaan asiaan kantaa? Melko järkyttävää.
Toinen iloinen ja huoleton joukko on tämä puhelimeen kailottajien joukko. Siinä sitä käydään kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat läpi kaikkien kuullen. Parhaimmat tässä kategoriassa menestyjät kertovat oikein ihmisten ja yritysten nimetkin. Oikeasti, joku järki tähänkin käytökseen mukaan! Ymmärrän, että täytyy puheluita tehdä, niin minäkin teen, jos on pakko – mutta silloin pitäisi kiinnittää erittäin suurta huomiota asiasisältöön, mitä voit kaikkien kuullen puhua ja mitkä täytyy jättää toiseen kertaan. Ei tarvitse sen suurempi älyllinen rutistus olla, maalaisjärkikin sen jo kyllä sanoo.
Pakko vielä todeta yksi ilmiö, jonka myös eilen kohtasin. Vieruspenkillä kaksi herraa kävivät keskustelua yhtiöön tulleesta ”aivan naurettavasta reklamaatiosta”. Siinä sitten saimme koko lähipenkkirivistön voimin kuulla miten asiakkaat ovat aina niin ääliöitä, etteivät ymmärrä tarkistaa näitä ja näitä yksityiskohtia ja jaksavat valittaa tästä ja tuosta sekä pyytää vielä rahojen palautusta. Tämän avautumisen jälkeen asiaa luonnollisestikin lähdettiin hoitamaan vielä puhelimitse, koska jossain määrin vaikutuksellinen reklmaatio oli. Voisin kyseenalaistaa, että asiakasko se tämän organisaation keskiössä olikin?
Kiitos, jos jaksoit lukea tähän asti. Vielä suurempi kiitos, jos voit huomioida asiasisällön jatkossa. Älä käyttäydy junassa kuin idiotti!