Suoritan juuri parhaillaan avoimen yliopiston henkilöstöjohtamisen opintojaksoa. Luonnollisestikin aihepiirissä on paljon työhyvinvointiin liittyviä asioita, monesta eri näkökulmasta ja osa-alueesta. On selvää, että johtajuus sekä esimiestyöskentely on erittäin merkittävä kokonaisuus hyvinvointiin. Mutta yksi luentoslaidin kysymys ”Miten sinä edistät työpaikan työhyvinvointia?”, herätti jälleen kerran ajatuksia yksilön merkitykseen ja kykyyn vaikuttaa. Mietin, että voisiko tämä kysymys olla vieläkin tehokkaampi ja koskettelevampi meille jokaiselle, kun se olisikin;
Miten sinä itse edistät työpaikan työpahoinvointia?
Lähdetäänpä jälleen purkamaan tätä palasiksi muutaman esimerkin avulla;
- Kollegasi ehdottaa taukojumppaa, innosta puhkuen kertoo, että se vaikuttaa jokaisen jaksamiseen ja hyvinvointiin työpaikalla! Oletko sinä se, joka naurahdat ja tuhahdat ”Niin varmaan” ja jatkat työntekoasi ja takuulla viestit joka solullasi, että ei kuule paljon kiinnosta. Mieti hetki miltä tämä tuntuu kollegastasi? Olisiko pieni innostuksen ele ollut liikaa vaadittu? Vaikka vain siksi, että kollegasi tuntui itse innostuneelta, ehkä se olisi saanut hänelle hyvän mielen eikä olisi ollut paljon sinulta vaadittu.
- Kollegasi on silminnähden huonolla tuulella, jurppii. Ajatteletko, että omatpa ovat murheensa ja mietit, että niin minuakin jurppii ja ärsyynnyt itseasiassa vielä lisää. Olisiko ollut mahdollista, että kysyisit haluaisiko hän jutella? Tai olisiko jotain mitä voisit tehdä? Ehkä kuppi kahvia, kyllä sellaiselle on aina pieni hetki aikaa? Joskus kevyt kosketus olkapäällekin voi antaa ymmärtää, että olet läsnä ja apuna. Empatia lisää yleensä empatiaa.
- Projektin loppu häämöttää, kauhea kiire ja stressi kaikilla, saadaanko ajallaan valmiiksi? Tiuskit, näytät happamalta ja sulkeudut kiireessäsi omiin oloihisi. Onko oikeasti reilua käyttäytyä näin? Parantaako se asiaa? Tuoko se hyvää fiilistä ympärillesi? Voisitko yrittää tsempata, todeta vaikkapa, että hei kohta ollaan loppusuoralla – jaksaa vielä pienen hetken! Ihan mahtavaa olisi, jos voisit kysyä, että olisikohan jossain missä joku tarvitsisi nyt kaikista kiireisimmin apua, että päästäs yhteiseen tavoitteeseen? Pienet eleet saavat ihmeitä aikaan. Pieni tsemppi, pieni vitsi ja kevennys luo rentoutta, sitä kautta auttaa myös työssä jaksamisessa.
- Maanantaiaamu. Pakko raahautua töihin. Hiippailet lähes salaa omaan huoneesesi, ettei vaan tarvitse kohdata ketään. Hei oikeasti – yritä edes vähän, se on vähintä mitä voit tehdä! Tervehdi, toivota hyvää huomenta, pieni hymy huulille kuluttaa sitä paitsi kaloreita ja saatat saada takaisin valloittavan hymyn. Se piristää, tuntuu hyvältä.
- Kollegaasi on esimies kehunut hyvästä työsuorituksesta. Itse et moisesta piittaa etkä sano kollegallesi sanaakaan asiasta, itseasiassa olisit itse tehnyt tuon tehtävän vähintäänkin yhtä hyvin, ehkä paremminkin. Tässä on oikein malliesimerkki miten pahennat työilmapiiriä. Ensi kerralla otat reilusti sanavarastosta esiin jotain positiivista ja noteeraat sen, että kolleegaasi on kehuttu. Ehkä voisit löytää itsekin jotain aidosti kehumisen aihetta työsuorituksesta, kiittää ja huomioida! Se ei ole sinulta pois. Pieni kehu piristää ja palautteella on merkitystä.
- Työkaverin kanssa on niin mukava puhua seläntakana muista pahaa, juoruta parhaat juorut, ehkä vähän lipsauttaa lisää vettä myllyyn. Seläntakana puhuminen on yksi ikävimmistä ja tehokkaimmista tavoista rikkoa tiimin yhteishenkeä ja ilmapiiriä. Ja se ei oikeasti auta niissä korjattavissa asioissa yhtään eteenpäin. Uskon että sinulla on selkärankaa sanoa asiat myös kasvotusten sinne, mihin ne oikeasti kuuluvat. Seläntakana puhuminen on – sallittehan sanoa – naurettavaa ja tyhjänpäistä hommaa.
- Jätät sen likaisen kahvikupin aina siihen tiskipöydän reunalle. Sinulla on niin kiire, ettet ehdi, siivotkoon ne, jolla on vähemmän ja vähäarvoisempia töitä. Jestas mikä asenne. Varsinainen ilmapiirin rikkuri. Jokainen vastaa työhyvinvoinnista ja myös siisteydestä omalta osaltaan. Ensi kerralla, yllätä itsesikin, ja testaa miltä tuntuu laittaa edes se oma kahvikuppi tiskikoneeseen. Ja teepä vielä yksi testi – tyhjää pesukone ja laita puhtaat astiat kaappiin, katso mikä on yhteisön kommentit. Siitähän voi jopa iloita, kun joku huomaa sinunkin kantavasi kortesi kekoon!
- Ja loppuun; kiitos, ole hyvä ja anteeksi. Onhan ne sinunkin sanavarastossasi? Ellei ole – ei hätää, voit nyt laittaa ne ja käyttää niitä viipymättä! Ne ei kulu.
Ymmärrät varmasti näiden esimerkkienkin avulla kuinka suuri merkitys omilla teoilla on. Kokeile, tarkkaile vaikutusta – ja kuinka hienolta tuntuukaan, kun huomaat, että voit vaikuttaa ilmapiiriin POSITIVIISESTI! Sehän me kaikki tiedetään, että negatiivisuus tarttuu. Paremman työelämän puolesta <3.