Voiko positiivisuus tarttua?

Luin mielenkiintoisen tieteellisen artikkelin vuodelta 2013  ”Työn imun ja ystävällisyyden siirtyminen työpareilla”, jonka ovat työstäneet Riku Perhoniemi ja Jari Hakanen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia myönteisten potilaskontakteiden yhteyttä työn imuun sekä työn imun ja ystävällisen käytöksen siirtymisprosessia työpareina toimivien henkilöiden kesken. Tutkimuksessa tutkittiin hammaslääkäreitä ja hammashoitajia. Summa summarum ja lyhyestä virsi kauni, tutkimus osoitti, että työn imu voi siirtyä ystävällisen käyttäytymisen välittämänä molemmin suuntaisesti työparin osapuolten välillä.

 Artikkeli herätti minussa paljon pohdintoja. Ensinnäkin, itse olen aina uskonut siihen, että positiivisuus leviää ja se takuulla antaa enemmän kuin ottaa. Toisaalta, tiedän myös sen, kuinka paljon negatiiviset ajatukset ja pahaolo työyhteisössä leviävät. Sekä positiivista että negatiivista tilaa levittyy niin ilmeiden, sanojen kuin ylipäätään sosiaalisen käyttäytymisenkin välityksellä. Se vaikuttaa yksilöiden tunteisiin ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Tästä olen kirjoittanut useasti ennenkin; mikä vaikutus sillä on, kun aamulla töihin tullessasi hymyilet ja sanot huomenta versus painelet mörrimöykkynä omaan koppiisi? Tai ne pienet sanat, kiitos, anteeksi, ole hyvä. Pieniä arjen asioita, joilla on merkitystä. Myönteisten tunteiden näyttäminen lisää vastavuoroista myönteistä vuorovaikutusta.

Jo aikanaan tunnistettiin ”Voimavarakaravaani” ajattelu (Hobfoll 2001), jolla tarkoitettiin hyvinvointia vahvistavien voimavarojen kumuloitumista, hyvien voimavarojen kasaantuuminen ruokkii lisää onnistumisia ja lisävoimavaroja. Siksikin on tärkeää kokea yhteisössä onnistumisia, iloita suorituksista ja kertoa onnistumisista. Jokainen meistä voi nauttia pienen osan siitä. Siksikö urheilua fanaattisesti seuraavat saavat siitä nautintonsa, kuuluvat hetken osaksi onnistujiin, nauttivat ja hurraavat.

Erityisen tiiviissä parityössä, kuten tutkimuksen hammaslääkäri ja -hoitaja, toisen osapuolen ystävällisyys näyttäisi olevan erittäin merkittävää työhyvinvoinnille. Uskon tähänkin aivan täysin. Kuinka mielenkiintoista olisikaan tutkia organisaatiossa myös tätä parityöskentelyn tai tiimityöskentelyn ”positiivista imua”. Miten sinä vastaisit kysymyksiin;Työparini näyttää olevan täynnä energiaa kun hän tekee työtään? Tai Työparini on ylpeä työstään? Entä Työparini huomioi minua elillään esimerkiksi hymyilemällä minulle tai Työparini pyrkii saamaan minut hyvälle tuulelle? Mielenkiintoisia kysymyksiä tulvii mieleeni useita. Mieti sinun vastauksiasi – entä mitä parisi vastaisi sinusta?

Jälleen kerran minun sanomani on se, että työyhteisössä kukaan ei voi olla kantamatta omaa vastuuta työhyvinvoinnista – niin itsensä kuin koko tiiminsä hyvinvoinnista. Positiivisuus on voimavara, jolla on tapana levitä, kun sitä toistetaan ja annetaan mahdollisuus. Negatiivisuus tappaa kaiken, se on kuin syöpä joka tuhoaa solun kerrallaan, yksi toisensa jälkeen.  Johto kantaa vastuun strategisista päätöksistä ja linjauksista sekä johtamisesta, mutta työhyvinvointiin vaikuttaa jokainen meistä omalla panoksellaan. Siltä ei voi välttyä yhdessäkään roolissa organisaatiossa ja sen tiedostamiseksi olisi organisaatioissa tehtävä vieläkin enemmän töitä.

Jälleen kerran – positiivisuuden puolesta.