Notice: Funktiota _load_textdomain_just_in_time kutsuttiin väärin. Käännöksen nimialueen neve lataus käynnistettiin liian aikaisin. Tämä viittaa yleensä jostakin lisäosan tai teeman koodista, joka on käynnissä liian aikaisin. Käännökset tulee ladata toiminnolla init tai myöhemmin. Lisätietoja: Debugging in WordPress. (Tämä viesti lisättiin versioon 6.7.0.) in /home/piapursi/public_html/wp-includes/functions.php on line 6114
Virheiden pelko – Pia Pursiainen
Siirry suoraan sisältöön

Virheiden pelko

Miten hyvin onnistuisimme, jos emme pelkäisi? Osaamattomuuden ja virheettömyyden peittely on pahin onnistumisen este. Avoimuus ja rehellisyys auttaa meitä korjaamaan puutteet, auttaa havainnomaan virheet – ei sen takia, että löytyisi syyllinen vaan sen takia, että emme enää toistaisi samaa virhettä uudelleen.

Miksi avoimuus on siis tärkeää? Jari Sarasvuo kertoi hienosti podcastissaan mikä lääkärien valtakunnassa on perseellään. Koko kulttuuri pohjautuu siihen, että virheitä ei mielellään tunnusteta, ne esitetään kapulakielellä ja monisyisesti kierrellen. Sen sijaan, että lääkäri olisi avoin etsimään mahdollista kohtaa, missä olisi voinut toimia ammatillisesti toisin, kohtaa, minkä jatkossa tekisi toisella tavalla, jotta säästyisi virhediagnoosilta tai jopa kuolemantapauksilta. Lääkärin työ on armotonta, virhe voi tappaa. Ja merkittävää on se, että kun virhe löytyy ja se opitaan tekemään toisin – pelastetaan henkiä. Entäpä lentäjien kohdalla – kuten Sarasvuo mainiosti kertoi. Lentäjät ovat aina halunneet selvittää onnettomuuden sattuessa MIKÄ meni väärin, ei syyllistä etsien vaan pelastaakseen ja turvataakseen seuraavat tulevaisuuden lennot. Kulttuurissa on hurja ero.

Sama oppimisen halu ja avoimuus pitäisi näkyä myös organisaatioissa. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja kaiken oppinut – sellaista, jos väittää, on sanalla sanoen väärässä. Olemme kaikki tavalla tai toisella noviiseja. Joka päivä on mahdollisuus oppia ja kehittyä, jos vain niin haluamme. Jos haluan esiintyä täydellisenä, en tunnusta virheitä, peittelen ja piilottelen ne, vaikka niitä itse havaitsisin. Näin toimiessa ei halua kertoa kenellekkään, että on ollut väärässä tai osaaminen ollut puutteellista. Saati että on tehnyt väärän päätöksen. Onko siis syynä se, että halu peittää osaamattomuutaan johtuu pelosta menettää omaa valtaa ja ammattitaitoa? Ehkä näin on.  MUTTA – avoimuus, rehellisyys ja kyky ottaa vastaan palautetta ja myös antaa sitä, on kaiken a ja o. Se on todellista ammattitaitoa, kyvykkyyttä sekä halukkuutta oppia uutta, oppia tekemään asioita eilistä paremmin.

Kenenkään meidän ei tulisi pelätä virheitä saati ilmiantaa niitä. Sen sijaan meidän tulee pelätä sitä, että joku peittää tai salaa virheet. Koska silloin emme opi uutta ja pahimmillaan vain toistamme samat tehdyt virheet.