Minä tunnustan olevani melkoinen somefriikki. Seuraan eri kanavia, kiinnostavia ilmiöitä ja ihmisiä. Jaan, luon, kommentoin, postaan itsekin säännöllisesti materiaalia eri kanaviin. Ja pidän ehdottomasti somea enemmän hyvänä kuin huonona asiana. Koen, että siitä on valtavasti hyötyä minulle niin henkilökohtaisesti kuin sitten edustamani yrityksenikin liiketoimintaan.
MUTTA samalla olen kyllä tiedostanut asioita kuten keskittymiskyvyn herpaantumista, jatkuvaa tietotulvaa, säännöllistä kännykän räpläämistä, riippuvuutta tiedon saamiseen ja sen jakamaiseen … Ja miettinyt, missä kohden näistä seuraa harmia osaamiseeni, hyvinvointiini, perhesuhteisiin tai vaikkapa muuhun sosiaaliseen kanssakäymiseen ihmisten kanssa. Kotona meillä on selkeä käytäntö, ilman että sitä on taidettu missään koskaan niin sopia – kännykät eivät kuulu ruokapöytään. (Paitsi aamupalapöydässä luemme päivän lehdet kyllä niistä, koska peruspaperisina meille ei lehtiä enää tule.) Ja kas – mainiosti pärjäämme ilman kännyköitä lounaamme tai päivällisemme… Niinpä teen saman nyt myös työelämässä:
HAASTAN itseni ja samalla kaikki blogin lukijat kuukauden ajan viettämään lounastauot ilman kännykkää ja sosiaalista mediaa! Ihan rauhassa omien ajatuksien kanssa tai viettämällä tauon kollegoiden kanssa jutellen – ilman sosiaalista mediaa.
Kuukauden päästä voimmekin jakaa kokemuksia miltä se lounastauko ilman sosiaalista mediaa tai sähköposteja tuntuikaan? Jäitkö kenties jostain paitsi? Olitko sen sijaan enemmän läsnä kollegoiden kanssa? Syntyikö kiinnostavia uusia keskustelun avauksia? Auttoiko lyhyt tietotulvasta rauhoittuminen omaan jaksamiseen tai palautumiseen positiivisesti työpäivän aikana? Mä en vielä tiedä, mutta kuukauden kuluttua tiedän !
Kokeillaan!