Kuinka usein tuskailenkaan omaa osaamistani tai osaamattomuuttani palautteen antamisessa. Yritän olla parempi, yritän kovasti asettua myös palautteen vastaanottajan rooliin, miltä se tuntuu ja miten se vaikuttaa. Ja kerta toisensa jälkeen huomaan, että aina en vain osaa, enkä ehkä ihan aina ”jaksakkaan osata”. Kerta toisensa jälkeen huomaan myös sen, että onpa pirun hankalaa arvuutella miltä se toisesta tuntuu ja äkkiseltään se kääntää fokuksen tärkeämmäksi kuin se, mitä yritin sanoa, mihin yritin vaikuttaa. Ja silloin voi se tärkeä asian ydin hukkua. Pahintahan on myös se, jos ei yritä vaikuttaa, ei yritä antaa palautetta, on vaan hiljaa, jotta ei ainakaan epäonnistuisi siinä antamisessaan. Rapatessakin sitten vain joskus roiskuu, vaikka kuinka suojautuisi ja olisi varovainen. Ehkä tuttua jollekin muullekin kuin vain minulle.
Sattui osumaan silmääni erinomainen THINK-malli, josta ehkä voi olla apua jollekin muullekin. Ja pahoittelen suunnattomasti, että lähde on kadonnut, on vain kännykässä kuva… THINK on hyvä muistisääntö, se perustuu näistä lauseista:
- Is it true
- Is it Helpful
- Is it Inspiring
- Is it necessary
- Is it kind
Minulle olennaista tässä on se, että tämän muistisäännön avulla pohdin palautteen aitoa syytä, merkitystä, vaikuttamista ja tarpeellisuutta. Ennenkaikkea tämä helppo muistisääntö auttaa miettimään asiaa etukäteen, edes hetken, ei vain täräyttämään kaikkea suusta ulos, mitä mieleen tulee – spontaanille ihmiselle tähän joskus muistisääntöä tarvitaan. Lisäksi vielä muistan sen viimeisen K:nkin, koska asioita voi aina sanoa ystävällisesti, vaikka ne olisivat jostain syystä ikäviä tai vaikeitakin. Palautetta pitää antaa, mutta siinäkin voi olla aivan satavarmasti moni meistä eilistäkin parempi.
Ehkä tästä oli apua sinullekin!