Usko on vaikea käsite, sillä tyypillisesti tarkoitetaan jotain uskonnollista vakaumusta , hengellistä uskoa tai ehkä voidaan uskoa yliluonnollisiin ilmiöihin ja tekoihin. Minulle on selvää, että ilman uskoa en voi elää, mutta en tarkoita sillä mitään uskonnollista tai yliluonnollisuutta. Uskonnolliset asiat tai yliluonnollisetkaan ilmiöt eivät ole minulla korostuneena oikeastaan mitenkään, sen sijaan usko on vahvana mukana kaikkialla. Ilman uskoa ei ole fokusta tai motivaatiota, tai ne ovat ainakin ponnisteluiltaan vähäisiä. Usko on myös vahva pohja tulevaisuuteen, se olkoon tulevaisuudenuskoa, positiivisuuden pohja. Varsin harvaa on vaikea ohjata tai suunnata oikeisiin tekoihin pelolla, uhkaamalla tai pakottamalla. Sen sijaan, jos uskomme, olemme valmiita useasti lähes mihin vain.
Mietin uskoa myös hyvän työyhteisön pohjana ja vertaan sitä joukkueurheiluun. Kun joukkue valmistautuu seuraavaan peliin, mihin joukkueen jäsenet uskovat? He uskovat voittoon, parempaan huomiseen ja ovat jaksaneet sen uskon voimalla treenata kovempaa, valmistautua. Uskon voimalla selviävät myös mahdollisesta häviöstä, näkevät jo keinoja, miten ensi kerralla voitamme. Kummelin ”me ollaan hävitty tää peli” ei ole voittajajoukkueen puheita. Huippujoukkueet uskovat viimeiseen pillin vihellykseen asti voittavansa ja tekevät sen eteen kaikkensa. Ellei olisi uskoa, olisiko voittavaa joukkuetta? Väitän, että ei.
Mistä usko rakentuu? Joukkueurheilussa merkityksellistä on yhteisö, sosiaalinen ympäristö, yhteinen tavoite – yhteenkuuluvuuden tunne. Jokin tai joku saa aikaan uskontunteen, luo toivoa tulevasta voitosta, tulevasta menestyksestä. Usko tarttuu, lietsoo parhaimmillaan joukkueen huippusuorituksiin. Siitä kai työelämässäkin on pohjimmillaan kyse – yhteisestä tulevaisuudesta, sitoutumisesta ja sitä kautta yhteisölle kaikkensa antamisesta – miten minun tekemiseni vaikuttaa siihen, että voimme voittaa.
Internet ja kirjastot ovat pullollaan kirjallisuutta, joka käsittele hyvän yhteishengen ja yhteisön luomisen teoriaa, käytännön kokemuksia ja konkretiaakin löytyy. Itse toteuttaminen on kirjoittamista vaikeampaa, sen olen monesti itsekin huomannut ja käytännössä epäonnistunut. On varmaa, että hyvän yhteishengen rakentaminen tarvitsee uskon lisäksi, rohkeutta, kärsivällisyyttä, määrätietoisuutta, intohimoa ja osaamista. Siinä on luottamusta ja kunnioitusta, avointa palautetta ja vuorovaikuttamisen tärkeyttä, jotta voidaan ymmärtää paremmin. Ja tietysti, kaiken tekee ihmiset.
Minusta Jukka Jalonen kiteytti taannoin hyvän tiimityöskentelyn jotenkin näin; Joukkueen jäsenet ovat yhteistoiminnassa keskenään eivätkä kilpaile toisiaan vastaan. Joukkuehengen on oltava kannustavaa, positiivista ja huumorintajuista. On keskityttävä itsensä sijaan joukkueeseen. Hyvä henki näkyy siinä kuinka innostutaan toisten onnistumista.