Toimitusjohtajan työ on joskus yksinäistä ja varsin monesti kaukana minkäänlaisesta glamourista, vaikka toisin ehkä ajatellaan. Se on työtä, jossa tietynlainen ristitulitus on arkipäivää. Se on työtä, jossa on ymmärrettävä vaatia ja annettava iloita onnistumisista. Se on työtä, jossa on kyettävä kohtaamaan vaatimukset ja haasteet kaikilta sidosryhmiltä, hallitukselta, omistajilta, asiakkailta, henkilöstöltä, johtoryhmältä, kumppaneilta. Se on työtä, jossa on ymmärrettävä, että kaikkien sidosryhmien tyytyväisyys olisi tärkeää säilyttää. Se on työtä, jossa toisinaan on pohdittava myös itse, onko tämä kaikki sen ristitulituksen arvoista.
Toimitusjohtaja saa oman mandaattinsa hallitukselta. On toimitusjohtajan tehtävä toimittaa ne linjaukset ja päätökset arkeen, mitä hallituksessa on päätetty. Toimitusjohtajalla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta jättää päätöksiä omavaltaisesti toimittamatta tai muuttaa annetun tehtävän sisältöä mielihalujensa mukaan, saati kritisoida tai moittia tehtyjä päätöksiä sitä toimittaessaan. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö toimitusjohtajalla tule olla omia mielipiteitä ja kannanottoja – päinvastoin! Mutta ne kannanotot tulee tehdä oikeassa paikassa ja sen jälkeen toimitusjohtajan on hyväksyttävä syntyneet päätökset ja kyettävä viemään ne toimitukseen eli sinne yrityksen arkeen. Jos näin ei ole, on toimitusjohtajan myös itse harkittava omaa toimintakykyänsä ja mahdollisuutta jatkaa tehtävässään. Toki siinä kohden harkintaa olisi varmasti jo hallituskin tekemässä.
Kun organisaatio onnistuu, on harva osoittamassa onnistumisen sormea toimitusjohtajaan. Se on organisaation yhteinen onnistuminen, tiimin onnistuminen ja hyvä niin, varmasti ansaittua! Kun pelikaani lentää turbiiniin on, löytää moni syyllisen juuri sieltä kipparin ruorista. Enkä itseasiassa näe, että siinäkään on mitään väärää – toimitusjohtajan tehtävä on luotsia yritys annettuja tavoitteita kohden, jos siinä ei onnistuta, ei toimitusjohtaja ole tehtävässään onnistunut. Varsin selkeä kaava, joka on siinä tehtävässä hyväksyttävä.
Toimitusjohtajalle elintärkeän tuen tulee syntyä hallituksesta. Hallituksen parasta antia on tietenkin luottamus, mutta ennenkaikkea selkeät päätökset ja linjaukset, jotka antavat toimitusjohtajalle parhaan mahdollisen ”alustan” suorittaa oman osuutensa ketjusta. Epäselvät päätökset, epäselvät vaatimukset tai toimeksiannot, harvoin mahdollistavat laadukkaan toimittamisen. Hallituksen ei tule myöskään pelätä vaatia tai antaa palautetta, se on tärkeä osa parempaa huomista, ja juuri tätä vaatimusta ja palautetta itseasiassa toimitusjohtajankin tulisi janota.
Työ on melkoista ristitulitusta eri suunnista, mutta ehkä juuri siksi se kiehtoo ja innostaa meitä toimitusjohtajan roolissa pidempään ”viihtyneitä”. On takuulla päiviä lukuisiakin, jolloin olen pohtinut onko tässä mitään järkeä ja onko tämä kaikki todellakin sen arvoista. Ellen väärin muista, taidan olla nyt toiminut kymmenen vuotta toimitusjohtajana. Siihen matkaan on mahtunut hurja määrä aivan mahtavia kokemuksia ja tietysti niitä synkkiäkin hetkiä. Tärkeintä on, että vieläkin uskon siihen, että minulla on joka päivä mahdollisuus tulla paremmaksi johtajaksi ja oppia uutta. Se on itseasiassa tässä työssä ehkä kaikista antoisinta ja hienointa – milloinkaan ei voi tulla täysin valmiiksi.