Reilu vuosi sitten toteutin pitkäaikaisen haaveeni ryhtyä harrastuksenani opiskelemaan. Olin kuullut paljon hyvää Jyväskylän avoimen yliopiston tarjoamista mahdollisuuksista. Joten atk:n ihmeellisen maailman kautta lähdin sitten tutkimaan eri vaihtoehtoja ja nappasin kiinni mielenkiintoisia kursseja verkkosivujen kautta. Helppoa ja näppärää, kun vain ensin sai tunnukset sun muut toimimaan. Edelleen, opinnot on tehty täysin omaehtoisesti, omalla ajalla ja juuri siellä, missä ja milloin se on minulle ollut mahdollista.
Aikaa on vierähtänyt reilu vuosi, tekstirivejä tullut sairaan paljon, luentotallenteita kuunneltu, kirjoja kahlattu ja lopputulemana yli 90 opintopistettä suoritettuna. Pääosin johtamista, markkinointia ja yleistä taloustiedettä. Syksyn muut kiireet (ja stressi) pitivät syksyn hiljaisena opintojen suhteen, mutta nyt taas into on alkanut nousta ja kursseja on tullut selailtua, muutama napattuakin kiinni. Miksi käytän tähän aikaani, rahaani ja energiaani?
Olen saanut opiskelusta paljon. Aiheet ovat olleet kiintoisia ja motivoivia, hyödyllisiä ja lähellä työelämän arjen haasteita. Tietenkin näin jo siksi, että olen saanut valita kurssit itse, ilman pakotettua ”opiskelupakkoa”. Itsetunto on noussut, kun olen huomannut, että osa asioista on tullut vuosien varrella tehtyä oikein – ilman kirjoista opittua tietoa, käytännön kokemusten tai sen kuuluisan kantapään kautta opittuna. Uteliaisuus on kasvanut, koska olen alkanut ymmärtää teorian merkitystä ja ihmisten käyttäytymisen monimuotoisuutta – tätä ei voi osata milloinkaan liikaa tai täydellisesti. Osaaminen on kasvanut, koska jokaisesta, kyllä aivan jokaisesta kurssista olen oppintu jotain uutta. Isompaa tai pienempää, mutta jotain, minkä voin hyödyntää työssäni. Jos jotain negatiivista haluaa keksiä, on perslihakset ja hartiat olleet kovilla. Siksikin pitää liikkua ja urheilla.
Aika näyttää mihin oma opiskeluni johtaa. Aina välillä käy mielessä, vienkö tämän tutkintoon asti, mutta onneksi sitäkään ei tarvitse tässä kohden päättää. Voin vain suositella jokaiselle, joka on opiskelemista aikuisiällä vähänkään miettinyt. En tiedä parempaa tulevaisuuden varautumiskeinoa, kuin lisätä omaa osaamista, lisätä omaa arvoaan ja turvata sitä kautta tulevaisuutta. Tämä osuus on vain itsestä kiinni!