Notice: Funktiota _load_textdomain_just_in_time kutsuttiin väärin. Käännöksen nimialueen neve lataus käynnistettiin liian aikaisin. Tämä viittaa yleensä jostakin lisäosan tai teeman koodista, joka on käynnissä liian aikaisin. Käännökset tulee ladata toiminnolla init tai myöhemmin. Lisätietoja: Debugging in WordPress. (Tämä viesti lisättiin versioon 6.7.0.) in /home/piapursi/public_html/wp-includes/functions.php on line 6114
Etätyö yllätti työntekijät – Pia Pursiainen
Siirry suoraan sisältöön

Etätyö yllätti työntekijät

Kuinka moni muu ihmettelee tällä hetkellä, miksi ihmeessä palaisin takaisin toimistotilaan työskentelemään? Miksi minun pitäisi istua työpäivä toimistolla tai reissata autolla asiakkaan luokse tapaamiseen, joka ei todellisuudessa edellytä face-to-face tapaamista? Näinä päivinä etätyö näyttää vahvat kyntensä – asiat sujuvat etänä, kun niin halutaan! Totta mooses, näin päivinä myös korostuu kuinka mukava olisi nähdä kasvotusten, nähdä kehonkielen, tuntea reagoinnit ja eleet -aistia mitä toinen on mieltä. Kommunikoida myös näkemällä ja aistimalla livenä – aidosti läsnä.

Mutta silti. Paluu takaisin arkeen, jossa aamulla kömmitään toimistolle ja iltapäivällä palataan takaisin kotiin, tuntuu minusta oudolta ja kaukaiselta. Miksi ihmeessä tekisin niin, viettäisin päivästäni tunnin autossa ajamalla työmatkaa. Ymmärrän, että on tilanteita, kun läsnäolo on tarpeen, mutta se on eri tarina kuin se, että toimistotyö on ainoa tapa tehdä työtä. Hirvittää tottakai myös ne kaikki tyhjät toimistoneliöt, joita koko maailma pitää sisällään – mitä niille kaikille tulee tapahtumaan?

Jos tämä koronakriisi on jotain hyvää opettanut, se on luonnollisestikin tämä etätyön hurja muutos minkä ainakin minä olen kohdannut – ennenkin etätyötä silti tehneenä. Sen lisäksi kriisi on lähentänyt perhettä ja työtä – ennen pitkät työpäivät olivat vain no, pitkiä äidin työpäiviä. Nyt perhe näkee, kuulee ja aistii, mitä ne työpäivät pitävät sisällään ja minkälaisissa arjen askareissa työpäivä kuluu. Ymmärrystä heruu paremmin myös siihen, että ne päivät vääjäämättä venyvät ja joskus olo saattaa olla jopa poissaoleva, kun työn ajatukset pyörivät vielä mielessä. On myös mahtavaa, että kesken päivän voi nyt hyvillä mielin hypätä hetkeksi ulos, vaikka sitten pelaamaan nuorimmaisen kanssa erä futista. Se ei ole pois työtehosta, työn aikaansaannoksista saati itseni jaksamisesta – päinvastoin!

Kun korona menettää otteensa ja elämä palautuu takaisin tolalleen, toivon todella, että on asioita, jotka jäävät elämään niin sanotusti uutena normaalina arkena!

Toivotan kaikille terveyttä, jaksamista ja uuden arjen oppimista!