Korkokengät ja kravatit bisneksen tekee

Mietin viikolla normaalia arkea. Tiedätkö, sitä aikaa, kun kaikki taas palautuu ennalleen. Mitä se sitten on? Mitä normaali tarkoittaa? Pohdinnoissani ymmärsin, että en edelleekään halua takaisin siihen vanhaan eiliseen. En näe siihen yhtäkään relevanttia syytä! Haluan, että asiat uudessa arjessa on eilisestä toisin. On tredikästä sanoa “uusi normaali”. Mitä se sitten kenellekin tarkoittaa.

On ollut mahtavaa havaita viime kuukausien aikana kuinka nokkelia ihmiset ovat olleet pakon edessä. On syntynyt täysin uusia liiketoimintoja, vanhoja virtualisoitu, keksitty keinoja miten selvitä. Emmekä ole läheskään kaikkia oivallusten hedelmiä edes vielä nähneet. Upeaa! Ei taannuta synkkyyteen, vaan oivalletaan uudet mahdollisuudet. Toivottavasti tämä piirre jää voimaan sinne uuteen normaaliin.

Etätapaamiset ovat leimanneet ainakin minun työarkeani mitä hurjimmissa määrin. Viikottain erilaisilla alustoilla tapahtuvia etäkohtaamisia on ollut paljon, välillä tuntunut, että jopa liikaakin – kohtaamisten määrä on takuulla kasvanut, tai sitten niitä ei aiemmin ollut kalenterissa – koska kohdattiin kahvihuoneessa, käytävillä, milloin missäkin. Eri sidosryhmiä, uusia ja vanhoja. Mitä niistä kaikista etäkohtaamisista olen kuukausien aikana oppinut?

* Etäkohtaamiset ovat arvoltaan aivan yhtä hyviä kuin face-to-facet. Aiemmin ei oikein meinannut kehdata asiakkaalle edes ehdottaa etätapaamista, koska se saattoi tuntua vähempiarvoiselta kuin “oikea” tapaaminen. Samoin kuin henkilöstön kanssa; “Eikö sinulla ole aikaa tulla toimistolle tapaamaan meitä?”. Nyt olemme oppineet, että tämä ON oikea tapaaminen eikä sillä ole mitään tekemistä arvostamisen kanssa.

* Kalenterit eivät täyty siirtymämatkoista ja jonnin joutavista keskusteluista (ne alku, lähtö ja kahvit), vaan tapaamisia on jopa kohtuullisen nopealla aikajänteellä mahdollista järjestää.

* Arki, perhe, koti ovat tulleet hellyttävällä tavalla etätapaamisiin mukaan. Kenellä koirat haukkuvat, lapset mönkivät mukaan videokuvaan ja antavat nokkelia neuvoja, tai kodin muun äänet kertovat, että meistä jokainen on työminänsä lisäksi osa aivan tavallista arkea. Minulle tämä on ollut merkittävin lisä tässä kaikessa!

* Etätyöskentely, välimatkojen puuttuminen, liikkumattomuus näkyy aivan varmasti myös entistäkin ekologisempana valintana. Luonto ja maailma kiittävät!

* Meikittömyys ja huoleton kotipukeutuminen on lisännyt inhmillisyyttä, rentoutta tapaamisiin, aivan kuin koti, perhe, arkikin.

* “etätapaamisessa on luontevaa siirtyä melko nopeasti itse asiaan ja toisaalta palaverin päättäminen tapahtuu myös ilman kankeaa “tilanteesta poistumista”. Nopeuttaa, tehostaa!

Mä en kaipaa takaisin palaverikahveihin, pitkiin automatkoihin, virallisiin tapaamisiin, korkokenkiin ja meikkeihin. Minulle etätapaamisen videoyhteys antaa riittävästi henkilöstä tunnetta ja fiilistä, ainakin siten, että sillä kyllä pärjään. Ja jos en pärjää, käyn sitten varmasti varmistamassa asiat paikanpäällä. Minusta työntekeminen jatkossakin voi olla arkista, rentoa ja inhimillistä – en ymmärrä mitä lisäarvoa kravatit ja korkokengät tähän kaikkeen tuovat?

Hetkittäin epäilen, että ehkä olen vain kaikesta tästä kokemastani mökkihöperöitynyt ja kovaa vauhtia erakoitumassa. Ehkä niinkin. Mutta kaipa se työnteko erakkonakin sujuu, collagehousuissa ilman meikkiä <3.