Olen itse paikasta riippumattoman työn vankka kannattaja. Suhtauduin asiaan positiivisesti jo ennen koronaakin ja esimerkiksi viime talven kolmen viikon rupeama Fuengirolassa vahvisti ajatuksiani tästä positiivisesta mahdollisuudesta nauttia toisinaan erilaisesta arjesta! Positiivsesta suhtautumisestani huolimatta, nyt koettu kevät on muuttanut edelleen näkökulmiani merkittävästi. Olen viimeistään nyt totaalisen varma siitä, että laadukas työn tekeminen voi syntyä missä tahansa paikassa, kunhan olosuhteet, tavoitteet, motivaatio ja tekemisen sisältö ovat selkeät. Miksi tuttu toimiston seinä muuttaisi työntekemisen paremmaksi kuin jokin toinen sijainti, mihin tämä olettamus perustuisi? Siihenkö, että joku valvoo selkeäsi takana ja tietää mitä toimiston seinien sisällä teet, milloin lounastat, milloin tulet ja lähdet?
Isoin muutos on todellisuudessa esimiestyöskentelyssä, työn johtamisessa ja siinä, että aidosti koko alusta ja työympäristö taipuvat paikasta riippumattomaan työhön. Eli niin, että olet sitten toimistolla tai etänä, sinulla on mahdollisuus saada sama tieto, sama esimiesapu, sama tuki ja turva, koet että sinua kuullaan ja kuunnellaan. Ja että sinulla on mahdollisuus tuottaa työpäiväsi aikana sama aikaansaannos, on sijaintisi sitten mikä tahansa. Siis siten, että työntekemisen fasiliteetit taipuvat aidosti paikkariippumattomuuteen. Silloin kyse ei ole vain etätyöstä eikä vain siitä, voitko kirjautua työhön kotoa käsin. Kyse on työntekemisen kulttuurista, joka tarjoaa sinulle täsmälleen samat olosuhteet tehdä tuloksellista työtä mistä tahansa sijainnista. Työyhteisölle tämä tarkoittaa, että on löydettävä uudet pelisäännöt, uudet toimintamalli, uudet johtamisen mekanismit, mittarit ja tavoitteet. On tunnistettava mitkä kaikki toimintakokonaisuudet voidaan hoitaa paikkariippumattomasti ja keskitetysti, mitkä asiat todellisuudessa vaativat fyysistä paikkasidonnaisuutta – ja miksi. Lopultakin kyse on monella yhtiöllä isosta kulttuurisesta muutoksesta, josta on nähty kevään aikana vain pieni aloitus ja jäävuorenhuippu.
Tämä tarkoittaa siis sitä, että myös sieltä toimistolta käsin pitää olla samat edellytykset tehdä työtä. Kun puhumme innokkaasti paikkariippumattomasta työstä se ei myöskään tarkoita, että ne henkilöt, jotka haluavat jatkaa työn tekoa tulevaisuudessa toimistolta käsin, asetettaisiin jotenkin epäedullisempaan tai heikompaan asemaan. Toimistolta tehty työ on tietysti ihan yhtä arvokasta kuin mistä tahansa muualtakaan tehty työ – olennaista, että työntekemisen mahdollistavat olosuhteet ovat tasalaatuiset ja samanlaiset _missä tahansa sitten työskenteletkin_. Tässä kaikessa paikkariippumattomuuden huumassa, minun pitää itselleni aina välillä muistuttaa, että tosiasiassa on henkilöitä, joille etätyön aikakausi on ollut ahdistava ja stressaavakin kokemus, olosuhteemme ja elämäntilanteemme ovat niin erilaisia.
Korona on edelleen pienenä peikkona kanssamme. Siksikin on hyvä tarkkailla tilannetta ja pitää huoli siitä, että toimiston käyttöä valvotaan ja voi olla, että jopa edelleen koronan vuoksi rajoitetaan. Mutta paikkariippumattoman työn tulevaisuuden suunta on siltä osin erinomainen, että voit itse valitat aidosti missä työsi teet – toimistolta, kotoa, mökiltä, ulkomailta… Tai vaikka kaikista niistä – juuri kuten haluat! Minulle tämä avaa kyllä aivan mielettömän hienon tulevaisuuden kuvan työntekemisen murroksesta, jossa asiat eivät määrity toimiston sijainnin mukaan vaan virtuaalisen työympäristön kautta sijainnista riippumatta! Sitä kohden!