Täytän tänään viisikymmentä. Uskomatonta. Minähän olen sisaruskatraan nuorimmainen, paljon muita nuorempi, miten tässä näin kävi? Pitäisikö minun tuntea oloni viiskymppiseksi, siis millaiseksi? En tiedä. Tunnen oloni hyväksi, energiseksi ja onnelliseksi. Jos se on yhtä kuin viiskymppinen, hienoa, ostan sen heti!
Syntymäpäivä saattelee ajatukset siihen, että tulee miettineeksi mennyttä elämää ja sitä tulevaa huomista. Nuorena niin vahva kuolemattomuuden tunne viimeistään nyt on kaikonnut. Silti ja juuri ehkä siitä syytä, tunnen eläväni parasta aikaa elämässäni. Mieli on tyyni, fyysisesti riittävän energinen olo. Samanaikaisesti vapaata ja vastuullista. Asiat ovat tasapainossa ja se tuntuu hyvältä. Minun ei tarvitse olla mitään muutakuin olen. Rehellisesti sanon, että nautin elämästäni juuri tässä ja nyt. Se ei tarkoita, että kaikki olisi ruusuilla tanssimista, mutta niitä piikkejä on vähemmän kuin kauniita ruusuja.
Sain ihanan syntymäpäiväkortin, jossa kiteytyy aihio hienosti:
”Antaa itsensä kukoistaa ja nauttia elämästä
Juhlia arjen pieniä hetkiä
Rakentaa elämästä juuri sellainen kuin tahtoo”
Hyvää syntymäpäivää minulle itselleni JA ihanaa tätä päivää ja huomista jokaiselle lukijalle <3.