Tulipalojen sammuttamista, palaneiden hiilien keräämistä. Sitähän yritystoiminta viime ajat on valitettavan usein ollut. Ei ole ollut aikaa eikä oikein energiaakaan nostaa katsetta ylös arjen pyörteestä, vaikka tietämys sen pysähtymisen ja katseen noston tärkeydestä ja tarpeellisuudesta on kyllä ollut olemassa. Ehkä ne, jotka olivat pystyneet varautumaan ”myrskyyn tyynellä” ovat kyenneet pitämään katseen tiukasti tulevassa myös tämän hallitsevan kriisin aikana. Ne, joilla pakka oli keskeneräinen tai repaleinen jo ennen kriisiä, ovat viettäneet kiireisiä palomiehen päiviä, viikkoja ja kuukausia, jaksaminen ja motivaatio kovalla koetuksella. Voi olla, että myös johdolla on kriisiväsymystä ilmassa ja energiavarat hiipumassa, puhumattakaan koko henkilöstöstä.
Hallituksen tehtävänä on auttaa!
Strategiatyön käynnistäminen on yksi konkreettinen keino pysäyttää arjen oravanpyörä ja nostaa katse ylös kohti tulevaa. Fokusoida olemassa olon merkitystä, kirkastaa tavoitteita ja suunnitelmallista toimintaa. Ei vain priorisoida vaan nimenomaisesti fokusoida, näillä kahdella verbillä on merkittävä ero. Kriisitilanne voi olla organisaatiolle myös hyvä hetki tehdä mittavia muutoksia, vaikkakaan strategiatyön itseistarkoitus ei ole mittavat muutokset. Joskus ne kuitenkin voivat olla enemmän kuin tarpeen. Hyvin laadittu strategia fokusoi ja kirkastaa tulevaisuutta, luo tekemiselle merkitystä ja tavoitteita.
Strategiatyön lopputuloksena tulee olla toteutettavissa oleva strategia, joka on riittävän yksinkertainen, ymmärrettävä ja viestittävissä. Ylätason kapulakieltä sisällään pitävä hieno pilvilinna ei johda organisaatiossa konkreettisiin toimenpiteisiin saati muutoksiin. Kapulakieltä ei myöskään pysty ymmärrettävästi kukaan viestimään. Yksinkertainen, selkeä ja konkretisoitu strategia on todennäköisesti se, jolla on mahdollisuus muuttua myös arjessa sanoista teoksi, mitattaviksi tuloksiksi ja tavoitteelliseksi toiminnaksi.
Muista strategiatyössä, että henkilöstön laaja sitouttaminen helpottaa jalkauttamisessa, arjessa todeksi muuttumisessa merkittävästi. Jos johto tekee ”Rukalla strategian”, sen jalkauttaminen ja henkilöstön sitouttaminen on huomattavasti haasteellisempaa kuin jo alkumatkalta alkaen henkilöstöä mukaan otettaessa. Ei vallan vähäpätöinen asia. Pahimmillaan toteamus; ”Johto jo kyllästyy strategiaan, ennenkuin viimeisinkin henkilöstön edustaja on siitä edes kuullut!”, on syytä pitää muistissa ja varoa tilannetta tosissaan.
Strategia, joka ei muutu todeksi, on turha strategia.